Oikkarin työllistymismahdollisuudet – Mikä ihmeen julkinen sektori?

Kirjoittaja

Helmi Hieta-Aho

Artikkelit29.5.2020

”Mitähän minä haluan tehdä, kun valmistun. Mistä sitä työkokemusta hankkisi. Paragraaffi auki. Junior Trainee – asianajotoimisto, Legal Trainee – asianajotoimisto, kappas konsulttifirma (mitähän sielläkin tehdään…), lakimiesharjoittelija –asianajotoimisto."

Yllä oleva teksti kuvastaa erinomaisesti ensimmäisten opiskeluvuosieni ajatuksen kulkua ja uskon etten ole ainoa ajatusteni kanssa. Olin aivan hukassa sen suhteen, mihin haluaisin töihin, minkälaista työkokemusta minun tulisi hankkia ja ennen kaikkea mistä niitä töitä edes löytää? 

Lyhyesti hieman taustastani. Olen suorittanut julkisella sektorilla kaksi kolmen kuukauden täysipäiväistä harjoittelujaksoa, jotka ovat eronneet toisistaan huomattavasti. Toisen jakson suoritin kunnalla ja toisen valtiolla. Työskentelin Helsingin kaupungilla silloisessa kiinteistövirastossa (organisaatiouudistuksen seurauksena kiinteistövirasto liittyi osaksi kaupunkiympäristön toimialaa) asuntotonttitiimissä lakimiesharjoittelijana. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelin puolestaan Espoon pääpoliisiasemalla korkeakouluharjoittelijan tittelillä. Lisäksi työskentelin yli kaksi vuotta yksityisellä sektorilla asianajoassistenttina. Tuonkin artikkelissani esille nimenomaan niitä eroja, mitä olen huomannut julkisen sektorin harjoittelujaksojen tarjoavan verrattuna yksityiseen sektoriin. Toivon mukaan tekstini avartaa lukijalle oikkarin työllistymismahdollisuuksia ja kenties toimii jopa inspiraationa tulevassa työnhaussa! 

Ensin vastaus siihen olennaisimpaan kysymykseen eli mistä niitä työpaikkoja löytää. Julkisen sektorin harjoittelupaikkoja löytää kenties helpoiten Helsingin yliopiston oman Rekrynetin kautta. Muita mahdollisia kanavia ovat mm. valtiolle.fi ja Kuntarekry sekä yleisimmät monialaiset työnhakuportaalit. Myös julkisen sektorin paikkoja on mahdollista saada oma-aloitteisesti lähettämällä avoimia hakemuksia. Lähesty siis rohkeasti ja aktiivisesti kiinnostavia työnantajia.  

Työnhaun osalta on syytä mainita, että julkisella puolella harvemmin on ns. junior trainee -paikkoja. Voi olla, että työnantaja ilmoituksen sanamuodosta huolimatta hakee harjoittelijaksi viittä vaille valmista juristia, joka harjoittelun jälkeen voisi jäädä suoriltaan taloon. Älä siis lannistu, jos opintojen alkuvaiheessa laittamasi hakemukset eivät heti tärppää.  

Rekrynetissä ilmoitetuissa paikoissa edellytyksenä saattaa olla yliopiston tarjoama harjoittelutuki. Lisätietoa tuen myöntämisen edellytyksistä ja hakemisesta löydät esimerkiksi täältä. Muista ottaa hyvissä ajoin ennen työnhakua selvää harjoittelutuesta. Vaikka työpaikkailmoitus edellyttäisi tukea etkä olisi tukeen enää oikeutettu, kannattaa paikkaa silti hakea. Työnantaja saattaa kyetä joustamaan ehdosta, jos hän kokee haluavansa juuri sinut kyseiseen tehtävään. Sama pätee harjoittelun ajankohdan osalta, joka on myös usein neuvoteltavissa.  

Iso ero yksityisen ja julkisen välillä onkin palkan määrä. Sanomattakin selvää on, että osa-aikainen työ asianajotoimistossa Lakimiesliiton suosituksen mukaisella palkalla on erinomainen tapa kustantaa opiskelijaelämää. Julkisen puolen harjoittelujaksot ovat usein myös täysipäiväisiä, joten opintojen yhdistäminen työntekoon ei välttämättä onnistu. Kuitenkin myös julkisella puolella on harjoittelujakson päätyttyä paikasta riippuen ollut mahdollista neuvotella työn jatkamisesta osa-aikaisena opintojen ohessa. Työnantajalta löytyy myös usein joustavuutta sen suhteen, jos harjoittelujaksolle osuu yksittäisiä tenttipäiviä tms. Toisaalta opinnoista tauon ottaminen ja keskittyminen pelkkään työntekoon voi olla erinomainen valinta. Työharjoittelusta opintojen pariin palatessa löytyykin taas uutta intoa ja energiaa kurssien suorittamiseen.  

Julkisen sektorin työympäristössä huomaa erona sen, että ympärilläsi työskentelee ihmisiä mitä moninaisemmista koulutustaustoista. Useimmiten juristit ovat jopa vähemmistössä. Tilanne voi olla jopa se, että sinä loppuvaiheen oikeustieteen opiskelijana saatat olla paikan osaavin lain tulkitsija. Tällöin talossa vuosikymmeniä olleet alansa osaajat saattavat tulla kysymään sinulta neuvoja siitä, miten lakia tulisi kyseisessä tilanteessa tulkita tai mitä lakia tilanteeseen tulisi edes soveltaa. 

Minkälaista se itse työnteko sitten on. Molemmissa julkisen puolen työpaikoissani työtehtäväni sisälsivät perinteisiä oikeudellisia selvitystehtäviä, joihin törmäsin myös asianajotoimiston arjessa. Kiinteistövirastossa sain hoidettavakseni pari isompaa projektia liittyen tonttien hinnoitteluun sekä maanvuokraehtojen valvontaan. Pääsin tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja projekteihin kulkiessani kuunteluoppilaana mukana palavereissa ja asiakastapaamisissa. Lisäksi Helsingin maita käytiin katselemassa ihan paikan päällä katselmuksien muodossa. Poliisiin esikäsittely-yksikössä työtehtäväni keskittyivät päätösten valmisteluun. Pohdittavana oli mm. onko asiassa syytä epäillä rikosta vai ei, tehdäänkö asiasta rajoitusesitys syyttäjälle tai aloitetaanko esitutkinta. Poliisin oikeusyksikössä taas pääsin näkemään laillisuusvalvonnan toimintaa käytännössä valmistellessani mm. lausuntoja eduskunnan oikeusasiamiehelle ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lisäksi kivana extrana harjoittelussa oli ampumaratakokemus sekä yövuoro kenttäpartiossa. Arvostin myös molemmissa paikoissa mahdollisuuksia osallistua erilaisiin koulutuksiin.  

Yhteenvetona voisin todeta, että julkinen sektori tarjoaa oikkareille laajan skaalan erilaisia työpaikkoja sekä monipuolisia työtehtäviä. Kehotan kaikkia käyttämään hyödyksi opiskelujen aikaisen mahdollisuuden kokea ja nähdä juristin työn moninaisuus käytännössä, sillä uskallan sanoa, että vasta työtä tehdessä voi todella todeta sen mielekkyyden. Älä siis sulje pois itseltäsi vaihtoehtoja, vaan käytä hyödyksesi opiskelujen aikana työpaikasta toiseen pomppimisen ja uravalintojen kartoittamisen mahdollisuus.  

Olisiko kenties sinun seuraava työpaikkasi keskusrikospoliisilla, hallinto-oikeudessa, ympäristöministeriössä tai vaikkapa verohallinnossa? 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Pykälä ry:n Inter Vivos -jäsenlehdessä 2/2020.