Sananvapaus SOME:ssa

Kirjoittaja

Paragraaffi

Juristipodi26.8.2020

Sananvapauden ajatellaan tyypillisesti tarkoittavan sitä, että mitä vain voi sanoa missä vain. Sosiaalisessa mediassa näkeekin monesti, että ihmiset puolustavat sanomisiaan vetoamalla sananvapauteen. Tämä ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, sillä sananvapausasiat ovat hyvin moniulotteisia ja usealle eri oikeudenalalle ulottuvia, kertoo Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori ja sananvapauden asiantuntija Päivi Korpisaari.

Päivi aloitti uransa asianajotoimistossa, joka käsitteli lehdistöön kohdistuvia rikos- ja vahingonkorvaustapauksia. Vastavalmistuneena juristina Päivi pohti kiinnostavaa aihetta jatko-opintojen kohteeksi, ja lehdistön vahingonkorvausvastuu tuntuikin mielenkiintoiselta. Aiheesta ei oltu kirjoitettu juuri mitään, ja käytännön oikeuselämässä nähtiinkin tarve sananvapautta koskevalle oikeustieteelliselle tulkinnalle ja systematisoinnille.

Sananvapausasiat eivät ole mustavalkoisia ja harvoin voidaan heti sanoa, mikä on oikein tai väärin. Jos esimerkiksi on kyse sananvapauden ja yksityisyydensuojan välisestä punninnasta, pystytään tyypillisesti esittämään hyviä argumentteja molempien oikeuksien puolesta. Päiville heräsikin kysymys, voidaanko näin moniulotteisissa tilanteissa päästä varmemmin oikeaan lopputulokseen luomalla juridisia kriteerejä.

“Sananvapausasiat eivät ole mustavalkoisia ja harvoin voi heti sanoa, mikä on oikein ja väärin.”

Sananvapaus voidaan nähdä tietynlaisena verkostona tai kudosrakenteena, jonka solmukohdissa on viestintäoikeudellisia kysymyksiä. Sananvapauteen liittyvissä kysymyksissä yhdistyykin usein vahingonkorvausoikeus, rikosoikeus, perus- ja ihmisoikeudet, sekä nykyään yhä enemmän Eurooppaoikeus ja hallinto-oikeus. Sananvapauskysymyksissä pääseekin näin ollen hyvin monipuolisesti tarkastelemaan erilaisia oikeudellisia ongelmia sekä soveltamaan useita oikeudenaloja.
Voidaan esimerkiksi miettiä työntekijän sananvapautta ja lojaliteettivelvollisuutta – mitä työntekijä saa kertoa työnantajastaan ja asiakkaistaan sosiaalisessa mediassa. Tässä punninnassa joudutaan miettimään työoikeudellisia näkökohtia ja perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvia sananvapausoikeudellisia lähtökohtia. Sen sijaan esimerkiksi lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvauskäsittelyssä puolestaan pohdittavaksi tulee, onko kärsimyksen perusteena kunniaan, kotirauhaan tai vapauteen kohdistunut rangaistavaksi säädetty teko, jolloin tulkittavaksi tulee myös rikoslaki.

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi, joka tekee yhteiskunnasta avoimen ja sen toimista läpinäkyvämpiä. On tärkeää, että ihmiset tietävät mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jotta he voivat tehdä omia päätöksiään ja käyttää oikeuksiaan oikean tiedon nojalla. Tietysti sananvapautta ei tule nähdä pelkästään demokraattisena oikeutena, vaan se takaa ihmisille myös erilaisia itseilmaisun muotoja. Sananvapaus ei tarkoitakaan pelkästään poliittista sananvapautta. Ihmiset nauttivat myös viihteellisestä, tieteellisestä ja taiteellisesta sananvapaudesta. Oikeus sananvapauteen edesauttaa myös muiden oikeuksien toteutumista, esimerkiksi ilman julkista oikeudenkäyntiä ei voida olla varmoja, että oikeutta käytetään aina tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

“On tärkeää, että ihmiset tietävät mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jotta he voivat tehdä omia päätöksiään ja käyttää oikeuksiaan oikean tiedon nojalla.”

Suomessa sananvapaus on perinteisesti nähty negatiivisena oikeutena – sananvapaus vallitsee, ellei sitä ole nimenomaan rajoitettu. Samalla sananvapauden ylläpitämiseksi ei ole tehty juurikaan aktiivisia toimenpiteitä. Sananvapauden suoja muodostuu lähinnä sitä kautta, että se on tilanteissa vallitseva lähtökohta, ellei löydy jotain nimenomaista lainsäännöstä tai vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka perusteella sananvapautta olisi rajoitettu.

Kansainvälisesti verrattuna sananvapauden tilan nähdään olevan Suomessa yleisesti ottaen hyvällä tasolla. 2000-luvulla Suomi sai ihmisoikeustuomioistuimelta kuitenkin useita langettavia tuomioita sananvapauden loukkauksista tapauksissa, joissa yksityiselämää tai kunniaa oli suojattu liian paljon sananvapauden kustannuksella. Suomalaiset tuomioistuimet ovat tulkinneet lakia varsin kirjaimellisesti, minkä seurauksena esimerkiksi valheellisista väittämistä on annettu tuomioita kunnianloukkauksesta, ilman huomion kiinnittämistä kokonaisuuteen. Nykyään suomalainen oikeuskäytäntö on kuitenkin muuttunut paljon sananvapausmyönteisempään suuntaan, sillä ihmisoikeustuomioistuin edellyttää, että sananvapautta voidaan rajoittaa vain, jos se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Näin syyte voidaan hylätä, vaikka joku tunnusmerkistö täyttyisikin, jos sananvapauden rajoittaminen ei ole välttämätöntä. Kokonaisuus otetaan paremmin huomioon ja syytteitä on hylätty paljon, samalla kun oikeustapauksia on lehdistönkin kanssa vireillä huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Suomi on ollut lehdistövapauden indeksissä monena vuonna ensimmäisenä ja nykyisinkin viiden parhaan joukossa, eli Suomessa sananvapauden voidaan katsoa olevan hyvällä mallilla. Päivi kuitenkin huomauttaa, että vaikka sananvapaus on Suomessa hyvällä tolalla ei tämä tarkoita, ettei asiat voisi olla paremminkin.

Viestinnän muuttuminen digitaalisempaan suuntaan on tuonut sananvapauteen uuden ulottuvuuden, kun internetissä voidaan levittää tietoja nopeasti, laajasti ja anonyymisti. Samalla kiinnijäämisen riski on hyvin pieni, sillä poliisi ei juuri käytä resursseja anonyymien viestien lähettäjän selvittämiseksi. Lisäksi digitalisaation piirteenä on viime vuosien aikana ollut se, että anonyymistä ilmaisusta on siirrytty omalla nimellä tapahtuvaan aika kovaakin kielenkäyttöä sisältävään viestintään. Moni kommentoikin omalla persoonallaan esimerkiksi Twitterissä tavalla, jota ei olisi voinut kuvitella tapahtuvan 10-15 vuotta sitten. Lehdistö puolestaan menee yhä syvemmälle ihmisten yksityisyyteen ja julkaisee sisältöä, joka 15 vuotta sitten olisi johtanut syytteeseen. Tämä toleranssin kasvaminen tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi poliitikoilta, journalisteilta ja asiantuntijoilta vaaditaan nykyään kovaakin nahkaa, sillä moni joutuu uhkailujen ja häirinnän kohteiksi.

“Olisi ongelmallista jos palstan pitäjällä olisi velvollisuus toimia tuomarina ja arvioida viestien lainvastaisuuden ja sananvapauden suhdetta.”

Digitalisaation aikana suojautuminen ei olekaan niin yksiselitteistä. Rikosoikeusjärjestelmä lähtee siitä, että rikoksen tekijän täytyy tehdä tunnusmerkistön mukainen teko ja rikoksen edellyttämän syyllisyysasteen tulee toteutua. Päivi toteaa samalla, että sananvapausrikokset ovat tavallisesti rangaistavia vain tahallisesti tehtyinä. Ensimmäisenä ongelmana tyypillisesti on se, ettei viestin lähettäjää saada selville. Toinen haaste puolestaan on, että laissa ei ole säädetty mitään yleistä alustanpitäjän vastuuta siitä, mitä toiset alustalla sanovat. Vastuu alustan ylläpitäjälle syntyy vain, jos siitä on erikseen säädetty, kuten lapsipornon ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan kohdalla. Näiden osalta laissa on säädetty, että tällaisten viestien saatavilla pitäminen on rangaistavaa, eli alustan pitäjän täytyy poistaa tällainen viesti, kun se tulee hänen tietoonsa. Mutta esimerkiksi kunnianloukkaustapauksissa ei ole erikseen säädetty velvollisuutta valvoa tai poistaa tällaista sisältöä, jolloin väitteen kohde joutuu joko itse selvittämään tekijää tai pyytämään viestin vapaaehtoista poistoa palstan ylläpitäjältä. Moni voi ajatella, että palstojen täytyisi poistaa kyseisiä viestejä, mutta tässä tullaan jälleen sananvapauskysymykseen. Aina ei ole niin yksiselitteistä arvioida milloin joku viesti on lainvastainen ja milloin ei. Sananvapauskysymykset ovatkin tyypillisesti monimutkaisia ja sisältävät eri suuntaan puhuvia näkökohtia. Olisikin hyvin ongelmallista, jos palstan ylläpitäjällä olisi velvollisuus toimia tuomarina arvioiden viestien lainvastaisuuden sekä sananvapauden suhdetta. Tämä hidastaisi sananvapauden käyttämistä ja saattaisi johtaa siihen, että paljon laillista sisältöä poistettaisiin varmuuden vuoksi.

Toleranssin kasvamisesta puhuttaessa, moni pohtii myös sitä, nouseeko rikostunnusmerkistön rima samaan aikaan. Korkeimman oikeuden viimeaikaista ratkaisukäytäntöä tarkastellessa näyttääkin siltä, että kunnian- ja yksityiselämän suoja on hieman laskenut. Toisaalta vaikuttaa siltä, että linja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevan rikoksen osalta on tiukentunut. Kun kyseessä onkin rikos, jossa uhataan tai solvataan esimerkiksi etnistä tai uskonnollista ihmisryhmää, mikä on vastoin ihmisoikeussopimuksia ja ihmisyyden perusarvoja tulisi toleranssin ollakin vähäinen.

Tulevaisuudessa sananvapaus menee todennäköisesti vain laajempaan ja laajempaan suuntaan, samalla saattaa kuitenkin olla, että kiihottamistyyppisten rikosten osalta raja pyritään tulevaisuudessa pitämään aika tiukkana. Sen sijaan yksityisyyteen kohdistustuvat paljastukset tulevat jatkumaan tulevaisuudessakin ja monet ihmiset tulevat tekemään bisnestä sillä, että kertovat yksityisasioitaan ja tekevät itsestään tunnetun hahmon.

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ’’Sananvapaus SOME:ssa’’ pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä.