Vaihtokevät Hongkongissa: elämää pandemian ja mielenosoitusten keskellä

Opiskelijavaihto mielletään usein ajaksi, jolloin opintojen suhteen otetaan hiukan rennommin. Pääosassa ovat usein matkailu, juhliminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ‑ siis kaikkea muuta kuin opiskelu. Siitä huolimatta, että akateemisen tiedon omaksuminen jää usein vähemmälle, tarjoaa vaihto erinomaisen mahdollisuuden kehittää muita, erityisesti työelämän kannalta tärkeitä taitoja. Tulevaisuuden työnantajan ei tulisikaan aliarvioida suoritetun vaihtolukukauden arvoa.

Vietin kuluneen kevään Hongkongissa, jossa olosuhteet vaihdolle olivat ulkoisesti katsoen haastavat; viime vuodelta jatkuneet mielenosoitukset sekä tammikuun lopulla laajemmin puhjennut koronaepidemia toivat omat erityispiirteensä vaihtokokemukseeni. Tästä huolimatta kotiinpaluu oli viimeinen asia, joka kevään aikana oli mielessä, ja vietin maailmalla elämäni parhaan puolivuotisen, jonka muisteleminen saa mielen haikeaksi. Kevään aikana tuli ylitettyä monta vuorta, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti.

Mitä opiskelijavaihdosta jäi käteen?

Teams-kokoukset ja muut etätyön muodot tulivat varmasti monelle kevään ja syksyn mittaan tutuiksi, ja myös minulle Zoomin välityksellä toteutettavista luennoista tuli hyvin nopeasti arkipäivää. Siinä missä opiskelijat ja opetushenkilökunta saivat sopeutua uusiin olosuhteisiin, säilyivät läsnäoloa, aktiivisuutta ja kurssitöitä koskevat vaatimukset lähestulkoon ennallaan, minkä vuoksi itseohjautuvuuden ja keskittymiskyvyn merkitys kasvoivat. Etäopiskelu tarkoitti myös ryhmätöiden koordinoimista, kokoamista ja esittämistä virtuaalisesti tapaamatta välttämättä kertaakaan muita saman ryhmän jäseniä fyysisesti. Näistä opeista olen huomannut olevan nyt hyötyä, kun kansainvälisenä yrityksenä myös meillä Eversheds Sutherlandilla työ tapahtuu yhä enenevässä määrin yli maantieteellisten rajojen kootuissa tiimeissä, joiden työskentelyyn aikavyöhykkeet tuovat omat haasteensa.

Luentojen vaihtuminen virtuaaliopetukseksi ei ollut ainut muutos, johon kevään aikana tuli sopeutua. Pandemiaksi eskaloitunut epidemia ei Hongkongissa missään vaiheessa edennyt pisteeseen, joka olisi vaatinut yhteiskunnan lähes täysimääräistä sulkemista, ja etenkin muuhun maailmaan verrattuna elämä jatkui melko normaalina koko kevään. Kasvoa suojaavan maskin käyttämiseen tottui nopeasti, ja Aasian reissut vaihtuivat Hongkongin vuoriin ja rantoihin. Ongelmanratkaisua ja paineensietoa mitattiin ensimmäisen kerran tammikuun lopulla viettäessämme kiinalaisen uudenvuoden lomaamme Vietnamissa. Kyseinen valtio ilmoitti tuolloin sulkevansa rajansa Hongkongista tulevalta lentoliikenteeltä ja loman loppuun asti jännitimme, tuleeko uudelleenreititetty paluulentomme ikinä lähtemään takaisin Hongkongiin.

Lukukauden lopussa tuli kotiinpaluun suunnittelemisesta vähintäänkin haastavaa lentoyhtiöiden peruessa kilpaa lentojaan samanaikaisesti, kun maassa oleskeluun oikeuttavan opiskelijaviisumin voimassaoloaika juoksi tiimalasin hiekan lailla kohti loppua. Riski maksaa lentolipusta ylihintaa oli murheista pienin, kun vaarana oli muuttua laittomasti maassa oleskelevaksi. Toukokuun aikana saikin tottua siihen, että vaihtoehtoja oli, mutta yhdenkin palikan muuttuminen pakotti laatimaan koko suunnitelman uudelleen. Lähestulkoon jokaisen vaihto-opiskelijan alkuperäinen paluulento peruttiin tai muutettiin vähintään kerran. Kyky sietää epävarmuutta ja tehdä päätöksiä nopeasti vajaidenkin tietojen pohjalta pääsivät kehittymään huimasti näissä olosuhteissa, eikä suunnitelmien muuttuminen edes lyhyellä varoitusajalla saa enää paniikkireaktiota aikaan. Opiskelijaviisumin muuttaminen turistiviisumiksi onnistui muutaman tunnin vierailulla maahanmuuttovirastoon, ja kotiinpaluu toteutui lopulta kuukausi suunniteltua myöhemmin.

Näiden kokemusten lisäksi haluan nostaa esille ihmiset, joihin tämän puolen vuoden aikana tutustuin. Uusien opiskelukavereiden lisäksi sain ainutlaatuisen tilaisuuden vierailla Eversheds Sutherlandin Hongkongissa sijaitsevalla toimistolla ja päästä tapaamaan paikallisia kollegoitamme. Erityisesti olin otettu lämpimästä vastaanotosta ja aidosta kiinnostuksesta tähänastista ura- ja opiskelupolkuani kohtaan trainee-asemastani huolimatta.

Sen paljon puhutun verkostoitumisen ohella nämä kohtaamiset opettivat katsomaan asioita toisesta perspektiivistä. Oli kyse sitten päämiehen puolustamisesta tuomioistuimessa tai yrityskauppaa koskevat neuvottelut, uskon kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan sekä uusien näkökulmien etsimisen olevan olennainen osa jokaisen juristin tai sellaiseksi haluavan arkea. Myös havainto siitä, että asiat, joita itse on tottunut pitämään itsestäänselvyytenä, eivät sitä välttämättä kaikille ole, opetti kyseenalaistamaan omia rutinoituneita ajattelumalleja ja suhtautumaan asioihin kriittisemmin.

Kaikista arvokkain koko vaihtokokemuksen tuoma oppi oli kasvanut rohkeus tarttua uusiin asioihin ja astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mistä olen päässyt hyötymään myös nyt kuluneena syksynä niin töissä kuin opiskeluissa. Oli kyse sitten vuorelle kiipeämisestä, kantoninkiinan opiskelusta tai ensikertaa surffi-laudalle astumisesta, oli onnistumisen – tai ainakin vähintään yrittämisen jälkeinen hyvä olo aina yhtä mahtava, ja lisäsi varmuutta luottaa omiin kykyihin. Sellaista varmuuttahan jokainen nuori juristinalku tulee varmasti tarvitsemaan, etenkin uransa alkuvaiheessa.

Kirjoittaja

Sanni Tirkkonen

Senior Legal Trainee, Eversheds Sutherland