Politiikan oikeudellistuminen – oikeuden politisoituminen

Dani Niskanen ja Otto Meri ovat molemmat nuoria vaikuttajia, Helsingin kaupunginvaltuutettuja, ja juristeja. Dani työskentelee Kokoomuksen lainsäädäntösihteerinä ja Otto puolestaan kirjoittelee väitöskirjaa tuomioistuinharjoittelunsa ohessa. Molemmat ovat täysipäiväisiä vaikuttajia, sillä kuten moni muukin politiikkaa työkseen tekevä, myös nämä miehet tekevät sitä lisäksi harrastuksena. Dani kommentoikin uusimman harrastuksensa olevan tubettaminen – hän tekee YouTubeen videoita poliittisista aiheista ymmärrettävällä tavalla. Toivottavasti ymmärrettävällä tavalla, hän lisää. Otto paljastaa, että luottamustoimiensa rinnalla hänkin harrastaa videoita, tosin hieman erilaisia. Hänen intohimonsa ovat nimittäin vanhat suomielokuvat, erityisesti Komisario Palmut.

Kaupunginvaltuutetun tehtävää Otto kuvaa lyhyesti kaupunkilaisten edustamiseksi ja heidän asioistaan päättämiseksi kunnallisen itsehallinnon puitteissa. Hänen mukaansa juristina huomaa usein myös sen, että monissa elimissä puhutaan paljon, siitä miten valtiovallalla on oma tehtävänsä meidän oikeusjärjestelmässämme ja poliittisessa järjestelmässä, ja kyse on juuri siitä, että käytetään valtiovallan kunnille antamaa päätösvaltaa. Dani lisää kaupunginvaltuutetun tehtävän olevan myös palvelutehtävä. Yritetään keksiä ratkaisuja ongelmiin ja kehittää mahdollisimman hyvää kaupunkia. Kaupunkipolitiikka onkin siinä mielessä antoisaa, että se on usein käytännönläheistä ja kysymykset koskettavat ihmisten arkea, Dani korostaa.

”Kaupunkipolitiikka onkin siinä mielessä antoisaa, että se on usein käytännönläheistä ja kysymykset koskettavat ihmisten arkea.”

Valtuutetun arkeen kuuluu myös palaute kaupunkilaisilta. Se nähdään arvokkaana tietona kentältä ihmisiltä, jotka ovat omien elinympäristöjensä asiantuntijoita. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan maankäytöstä liikenteeseen ja palveluihin, kaikkeen mikä koskettaa ihmisten arkea. Toisinaan tulee myös negatiivista palautetta, johon vastataan selittämällä päätösten taustoja, mutta vihapuhetta tulee onneksi molemmille vastaan vain harvoin. Dani toteaa, että kovan palautteen kyllä kestää ja välillä se on tarpeenkin, kunhan siinä puhutaan asiasta eikä henkilöstä. Toisinaan sosiaalisessa mediassa joku menee henkilökohtaisuuksiin, mutta niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Molemmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että vakavat uhkaukset tulee ilmoittaa eteenpäin. Otto lisää, että heidän velvollisuutensa on puolustaa kaikki julkisissa viroissa toimivia, jottei ihmiset joutuisi kohtaamaan työssään pelkoa ja uhkaa.

”Hyvä juristi on sellainen, joka kykenee myös sovittelemaan asioita, eikä aina vain perustelemaan pykälillä kuka on oikeassa ja kuka väärässä.”

Juristitausta nähdään ehdottomasti hyödyllisenä politiikassa, sillä se antaa kattavan kuvan yhteiskunnallisesta lainsäädännöstä, joka vaikuttaa ja ohjaa toimintaa vaikuttamistyössä. Juristeilla on ymmärrys siitä, miten lait vaikuttavat taustalla, miksi asioita ratkaistaan tietyillä tavoilla ja missä vallan rajat kulkevat. Otto kuvailee, että erityisesti olleessaan töissä eduskunnassa, hän koki vahvuutena sen, että pystyi vaihtelemaan näkökulmaa politiikan ja juridiikan välillä. Dani kuitenkin huomauttaa oikeustieteellisen antavan myös paljon sellaisia hyödyllisiä taitoja, joita ei heti tule ajatelleeksi. Juristit ovat yleensä hyviä perustelemaan asiansa faktapohjaisesti ja järkevästi, minkä lisäksi he pystyvät nopeasti omaksumaan oleellisen suurista tietomääristä. Huonojakin puolia tosin löytyy. Otto kuvailee juristien toisinaan takertuvan liikaa pieniin juridisiin ongelmiin, kun joskus olisi tarpeen maalailla vähän pilviä.

Keskustelun siirtyessä oikeusvaltiokehitykseen, molemmat valtuutetut myöntävät teeman olevan sen verran laaja, että on vaikea tietää mistä sitä kannattaisi lähteä avaamaan. Otto aloittaa termistötasolta. Termiä oikeusvaltio käytetään nykyään varsin paljon erinäisissä asiayhteyksissä, mutta juristina hän hahmottaa sen perustuslain kautta, että julkisen vallan tulee perustua lakiin. Ja tällä saralla Suomessa ollaankin hyvässä tilanteessa. Enemmistö kuitenkin vaikuttaisi ymmärtävän käsitteen laajemmin niin, että se käsittää instituutioiden tehtävät ja roolit, oikeusturvan ja paljon muuta. Otto painottaakin, että oikeusvaltiosta keskusteltaessa on tärkeää ymmärtää, mitä kukin sillä tarkoittaa. Dani nostaa esiin myös kansainvälisesti huolestuttavat trendit maista, joissa on lähdetty kyseenalaistamaan perinteisiä instituutioita ja luopumaan vallan kolmijaosta. Samanlaista huolestuttavaa kehitystä on pienissä määrin nähtävissä myös Suomessa tietyissä puheenvuoroissa ja asenteissa. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että oikeusvaltiosta tulee jatkuvasti pitää huolta ja luottamus yhteiskunnan sekä oikeusvaltion perustana oleviin instituutioihin tulee säilyttää. Tarvittaviksi toimiksi mainitaan instituutioiden riittävä rahoitus ja kansalaisille näkyvien ongelmien – kuten prosessien pitkittyneet käsittelyajat ja korkeat kustannukset – ratkaiseminen. Vallan kolmijaon toteutuminen myös kansainvälisellä tasolla on sekä suomalaisten että kansainvälisen kaupankin etu, Otto lisää.

’’Havaittavissa on ollut niin politiikan oikeudellistumista, kuin myös oikeuden politisoitumistakin.’’

Yleinen poliittinen keskustelu on mennyt huolestuttavampaan suuntaan siinä mielessä, että Suomessakin siirrytään enemmän identiteettipolitiikan aikaan, jossa ääripäät vahvistuvat ja esillä pysyvät niiden äänet, jotka huutavat kovinten ja joiden mielipiteet ovat jyrkimpiä. Se on harmi, sillä usein totuus ja järki löytyvät keskitieltä, ei ääripäistä, Dani kommentoi. Asioihin pitäisi suhtautua järjellä, eikä antaa tunteiden vaikuttaa keskusteluun. Sitä näkee aika paljon sosiaalisessa mediassa, varsinkin Twitterissä, jossa tila on rajattu ja sillä lyhyellä viestillä pitää herättää tunteita, jotta oma viesti menee läpi ja lähtee leviämään. Algoritmit myös kannustavat sellaiseen keskustelukulttuuriin, minkä lisäksi nykyään pyörii paljon väärää tietoa ja voi olla vaikea tietää mihin voi luottaa ja mihin ei, ja se on haaste politiikalle. Vaikka toki sosiaalinen media on myös demokratisoinut viestintää, kun kuka tahansa voi olla äänessä ja poliitikkoihin saa helpommin yhteyden, Dani huomauttaa.

”Usein totuus ja järki löytyvät keskitieltä, ei ääripäistä.”

Oton mielestä sosiaalisen median parhaita puolia on sen mahdollistama politiikan kaksisuuntaisuus, kun pystyy kertomaan omin sanoin vireillä olevista projekteista ja samalla saa viestejä siitä, mitä eri alueilla tapahtuu ja mitä ihmiset kokevat tärkeäksi. Hänkin on kuitenkin huolissaan tunnepitoisesta viestinnästä. Otto kertoo, että lähdettyään eduskunnasta hän on alkanut kammoksua Twitteriä ja sellaista viestintätapaa, josta puuttuu analyyttisyys. Varsinkin juristin näkökulmasta se tuntuu vaikealta, sillä tavoitteena on olla objektiivinen ja arvioida asioita monesta näkökulmasta. Pyrkimys löytää kaikkein oikeudenmukaisin ratkaisu ei ole helppo paketoida tiiviiksi viestiksi tai meemiksi, eikä se myöskään lähde leviämään samalla tavalla. Otto vakuuttaa kuitenkin uskovansa, että tulevaisuudessa tulee olemaan tilaa rakentavalle analyyttiselle keskustelulle, johon mahtuu enemmän kuin 140 merkkiä.

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ’’Juristipoliitikko” pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä.

Kirjoittaja

Juristipodissa keskustellaan asiantuntijatyöstä, rekrytoinnista, kiinnostavista uratarinoista ja -valinnoista sekä työelämän kehityksestä juristiprofessiossa.

Podcastissa saadaan vieraaksi oikeusvaikuttajia, rekrytoinnin ja työelämän asiantuntijoita sekä muita oman elämänsä Harvey Spectereitä ja Ally McBealeja.