Vanhemmuus ja vaativa asiantuntijatyö

Stereotyyppisenä tapauksena voidaan pitää henkilöitä, jotka menevät naimisiin alle kolmekymppisinä, ovat valmistuttuaan joitain vuosia kiinni työelämässä, ja aloittavat perheen perustamisen kolmekymppisinä. Asianajotoimisto Fennossa työskentelevä asianajaja Päivi Heinonen sopii tähän kaavaan täysin. Kolme ja viis vuotiaiden lapsien äitinä sekä juristina uraa luova Päivi tietää mistä puhuu kertoessaan arjestaan, jossa yhdistyvät uran ja lapsien lisäksi myös esimerkiksi aktiivinen liikunnan harrastaminen. Päiviä lainaten, kyseessä on aina järjestelykysymykset. 

Etenkin uran sekä perheen yhteensovittamisesta puhuttaessa, keskustelu vanhemmuudesta voi kääntyä varsin negatiivissävytteiseksi. Nuorille opiskelijoille sekä vastavalmistuneille nämä kysymykset eivät välttämättä vielä tunnu ajankohtaisilta, tai helposti ajatellaan, ettei perhettä ole yhdistettävissä tavoitteellisen työuran kanssa. Myös Päivi kertoo pohtineensa näitä kysymyksiä opiskeluaikoinaan. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, kuten Päivin äiti hänelle aikanaan sanoi. Kuten kaikessa muussakin tekemisessä, kyse onkin nimenomaan omasta asenteesta sekä asioiden järjestelystä. Viimeisten vuosien aikana tapahtuneet kehitysaskeleet, kuten perhevapaiden uudistukset ovat merkkejä yhteiskunnallisella tasolla tapahtuvasta muutoksesta, jossa perhemyönteisyys on nousemassa esille entistä vahvemmin. 

“Takaraivossa pyöri ajatus siitä, että voikohan juristi ikinä perustaa perhettä ammatin vaativuuden takia.”

Erityisen harmillisena perheettä ja uran yhdistämistä koskevana stereotypiana voidaan pitää sitä, että vanhemmuus olisi uhrautumista, mistä ei missään nimessä ole kyse. Usein kuuleekin puhuttavan siitä, miten rankkaa lapsiperheiden arki on, vaikka samalla tavalla rankkaa voi olla arki lapsettomillakin. Ihmiset ovat aina yksilöitä ja elämäntilanteet erilaisia. Päivi on hyvä erimerkki siitä, että lapset voivat olla jopa työuraa edistävä tekijä. Lapsien myötä oppii itsestään uusia puolia ja taitoja. Lapset opettavat elämään hetkessä sekä miettimään asioita erilaisista näkökulmista. Lisäksi Päivi kertoo, että omalla kohdallaan lapsien myötä on tullut tutustuttua myös uusiin ihmisiin ja luotua työurankin kannalta tärkeitä kontakteja.  

Tänä päivänä vanhemmille on olemassa lukuisia omia verkostojaan, joiden kautta on helppo luoda uusia kontakteja. Esiin voidaan nostaa esimerkiksi MiB ry eli Mothers in Business -verkosto, joka tarjoaa muun muassa omaa osaamista ylläpitäviä aktiviteetteja sekä kohtaamispaikkoja. Erilaisiin tapahtumiin, kuten seminaareihin ja workshoppeihin osallistuminen onnistuu hyvin pienellä kynnyksellä, kun mukaan voi huoletta ottaa myös lapset. Sen sijaan, että vanhempainvapaa nähtäisiin työelämän kannalta negatiivisena puolena, tulisi tätä aikaa ajatella esimerkiksi hyvänä mahdollisuutena kehittää omaa osaamista, mihin aikaa ei välttämättä normaalissa työelämässä juuri jää. Jälleen keskeisesti esille nousee asioiden järjestely – arjen saa toimimaan, kun niin haluaa. Päivi kertoo esimerkiksi suorittaneensa asianajotutkinnon oikeudenkäyntiosuuden toisen lapsensa syntymän jälkeen kirjoittaen haasteita vauva kantoliinassa.  

Kuten mainittua, niin kuin elämässä yleensäkin, on asenne ratkaisevassa roolissa myös työuran sekä perhearjen onnistuneessa yhdistämisessä. Mikäli lapset näkee esteenä uralle, muodostuu siitä este. Mutta jos asiaa katsoo vain järjestelykysymyksinä, jossa ura eivätkä lapset ole kumpikaan esteitä, onnistuu molempien yhdistäminen varmasti! Perheissä lapsien tarpeet ovat luonnollisesti etusijalla, mutta tämä ei tarkoita sitä, että omista unelmista ja tavoitteista tulisi luopua – koskevat ne sitten omaa urakehitystä tai jotain muita elämän osa-alueita. Päivi tiivistää tämän ajatuksen sanomalla, että ihmiset ovat edelleen samoja ihmisitä, vaikka tulevatkin vanhemmiksi.  

“Ihan yhtä lailla lapsettomien ihmisten arki voi olla rankkaa, ihmiset kun ovat yksilöitä ja tilanteet ovat erilaisia.”

Lapsiperheen arjessa on luonnollisesti asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa vaikka kuinka suunnittelisi. Uni lieneekin yksi merkittävimmistä hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvistä teemoista, joka voi luoda haasteita erityisesti pikkulapsiarjessa. Uneen liittyen Päivi kertoo itse jakaneensa puolisonsa kanssa lasten hoitovuoroja niin, että kumpikin vanhemmista on saanut myös levättyä kunnolla. Riittävästä unesta onkin tärkeää pyrkiä huolehtimaan, samoin kuten omasta jaksamisesta ylipäätään, sillä oma jaksaminen vaikuttaa keskeisesti niin työ– kuin perhe-elämäänkin. Mikäli oma jaksaminen tuntuu olevan kortilla, on tärkeää osata ja uskaltaa pyytää apua. Tässä on hyvä pyrkiä hieman kartoittamaan sitä, mikä rasittaa eniten omaa jaksamista. Apua voi pyytää esimerkiksi sukulaisilta, naapureilta tai lasten kavereiden vanhemmilta. Kyse voi olla esimerkiksi yhden illan vapauttamisesta omaan käyttöön tai toistuvammasta järjestelystä. Kirjo voi olla myös laajempi – mikäli esimerkiksi paineita aiheuttaa kodin siivoaminen, voi siivoojan palkkaaminen vähentää omaa kuormitusta huomattavasti ja auttaa arjessa jaksamiseen.  

Perhe-elämän ja työelämän tasapainoisessa yhdistämisessä erityisen tärkeää on työpaikalla vallitsevat asenteet. Ymmärtävässä työyhteisössä tiedostetaan se, että lasten kanssa vaaditaan ajoittain joustavampaa otetta ja mahdollisuutta järjestellä töitä esimerkiksi lapsen sairastuessa. Olennaisinta on etenkin työnantajan ymmärrys sekä suhtautuminen tilannetta kohtaan. Työntekijälle on tärkeää kokea, että työnantaja on aidosti kiinnostunut työntekijöidensä jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Lisäksi, kun työnantaja joustaa omalta osaltaan, motivoi tämä vastaavasti myös työntekijöitä joustamaan työnantajan tarpeiden mukaan. Tasapaino työn ja perhe-elämän välillä onkin myös ehdoton etu itse työnantajalle, sillä tämä edesauttaa työntekijän jaksamista sekä työtehtävistä suoriutumista työpaikalla. Samassa on hyvä muistaa, että kyse ei ole pelkästään lapsiperheille varattavasta etuoikeudesta, jossa joustetaan tilanteiden mukaan, vaan työnantajan ymmärtävästä suhtautumisesta kaikkia työntekijöitä sekä erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Siinä missä lapsiperhe voi vaatia työnantajalta joustoa, voi lapsettomilla työntekijöillä olla niin ikään tilanteita, joissa jousto työnantajan puolelta on merkityksellistä. Tämä on erityisen tärkeää myös yleisen työilmapiirin luomisessa, jossa kaikki ihmiset nähdään yksilöinä, eikä työntekijöitä lokeroida perheelliset ja lapsettomat kategorioihin.  

“Jokaisen täytyy kokeilemalla löytää omat tapansa olla hyvä työntekijä ja vanhempi.” 

Työnantaja voi edistää työn ja vanhemmuuden yhteensovittamista myös näkyvillä, konkreettisilla teoilla. Esimerkiksi suurissa yrityksissä voidaan harkita työpaikalle järjestettävää lastenhoitomahdollisuutta. Vastaavasti, mikäli esimerkiksi lapsi on sairaana, joustava etätöiden tekemisen mahdollistaminen on perhe-elämän sekä uran tasapainoista yhdistämistä edistävä toimi. Työntekijän jäädessä vanhempainvapaalle on erityisen tärkeää, että esihenkilö keskustelee työntekijän kanssa muun muassa siitä, miten työntekijän työtehtävät vanhempainvapaan aina hoidetaan ja mitä tapahtuu, kun työntekijä palaa töihin.  

Miten itse vanhempainvapaaseen sitten pitäisi suhtautua? Päivi kehottaa näkemään tämän ajan ehdottomasti mahdollisuutena eikä uhkana. Vanhempainvapaa on loistavaa aikaa itsensä kehittämiselle ja kaikelle sille, mitä ei normaalisti työelämässä ehdi asiakkaiden toimeksiantojen hoitamisen ohessa tekemään. Tämä on myös hyvä tilaisuus itsetutkistelulle, ja miettiä esimerkiksi mihin haluaa viedä omaa osaamista, mitä tavoitteita haluaa asettaa tulevaisuutta varten ja kuinka näihin tavoitteisiin päästään. Luonnollisesti vauvan tarpeet ovat ensimmäinen prioriteetti, mutta aikaa jää varmasti myös omalle tekemiselle. Tärkeää onkin tunnistaa omat voimavarat ja edetä niiden mukaan. Tarvittaessa asioita pitää osata rajata ja karsia sen sijaan, että haalisi liikaa tehtävää. Tässä auttaa asioiden priorisointi, eli kyky ymmärtää mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä juuri sillä hetkellä. 

Lopuksi on tärkeää muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa vanhemmuuden ja tavoitteellisen työelämän yhdistämiseen. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Rohkeasti kokeilemalla oppii ja löytää itselle sopivimmat tavat ja menetelmät.  

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ’’Vanhemmuus ja vaativa asiantuntijatyö’’ pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä. 

Kirjoittaja

Juristipodissa keskustellaan asiantuntijatyöstä, rekrytoinnista, kiinnostavista uratarinoista ja -valinnoista sekä työelämän kehityksestä juristiprofessiossa.

Podcastissa saadaan vieraaksi oikeusvaikuttajia, rekrytoinnin ja työelämän asiantuntijoita sekä muita oman elämänsä Harvey Spectereitä ja Ally McBealeja.