Työelämätaidot uudella vuosikymmenellä

Lakimiesliiton uravalmentaja Heidi Hännikäisellä on tästä runsaasti kokemusta. Hän kohtaa työssään monenlaista pohdintaa juridiikan alan työuriin liittyen aina CV:n kommentoinnista siihen, mitä työnhakija oikein haluaisi tehdä työurallaan. Liiton jäsenet ottavat yhteyttä Hännikäiseen uran eri vaiheissa ja he usein etsivät työelämäänsä jonkinlaista uutta näkökulmaa tai uudenlaista suuntaa tulevaisuudelle. Välillä tapaamisissa päästään sukeltamaan hyvinkin syvälle pohdittaessa, mikä on asiakkaan identiteetti juristina tai mikä on henkilön oma tapa olla juristi. Moni kokee sisäisiä ristiriitoja ja painetta siitä, ettei istu juristiprofession yleiseen muottiin ja näitä solmuja yritetään avata mahdollisimman paljon.

”Moni kokee sisäisiä ristiriitoja ja painetta siitä, ettei istu juristiprofession yleiseen muottiin.”

Viime aikoina työelämäteemoista on noussut esiin erityisesti työssä jaksamisen näkökulmat, joihin liittyvät myös omanlaisen työn tekemisen näkökulmat. Teeman taustalla vaikuttavat vahvan substanssiosaamisen rooli ja professioon liittyvät vahvat mielikuvat. Substanssiosaamisen voidaan sanoa jopa hieman yli korostuvan juridisella alalla. Se nähdään usein pätevyyden mittarina, vaikka todellisuudessa pätevyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät. Tämä myös kaventaa juristiprofessiota, kun juristit eivät uskalla tehdä uran kannalta epätavallisia ratkaisuja, pelkona että omat päätökset vaikuttavat negatiivisesti työllistymiseen tulevaisuudessa. Ihmisillä on usein varsin selkeä käsitys siitä, mikä on juristin perusnormi, mutta juristi voi olla ja tehdä niin paljon muutakin. Monet uramahdollisuudet jäävätkin pimentoon, koska perinteiset polut ovat paljon vahvemmin esillä. Tuntemattomille poluille lähteminen voi olla yksilön näkökulmasta hyvinkin pelottavaa, varsinkin jos ura ja identiteetti ovat kietoutuneet yhteen.

Paragraaffin vuoden 2020 työelämäbarometristä selviää, että suurten työnantajien vetovoima on paljon isompi kuin pienten, ja että yksityinen sektori nähdään työnantajana paljon mielekkäämpänä kuin julkinen sektori. Todellisuudessa julkinen sektori on kuitenkin valtavan suuri työnantaja. Odotukset ja todellisuus eivät kohtaa osaksi siksi, että yksityinen sektori on osannut brändätä oman vetovoimansa todella hyvin, samalla kun julkiseen sektoriin liitetään usein vanhentuneita mielikuvia. Lisäksi julkisen sektorin uramahdollisuuksia ei todennäköisesti tunneta tarpeeksi hyvin. Aikaisemmin juristin normi on nimenomaan keskittynyt julkiselle sektorille virkamieskuntaan, mutta nykyään pääpaino on siirtynyt asianajo- ja lakimieskuntaan, eikä julkinen sektori ole osannut uudistaa työnantajamielikuvaansa. Toisaalta myös pieniä työnantajia ja muita uravaihtoehtoja olisi suotuisaa tuoda enemmän esille, jotta juristin normi saataisiin laajennettua vastaamaan enemmän sitä, mitä se todellisuudessa on. Jos juristiprofessiota lähestyttäisiin monimuotoisuuden näkökulmasta, se tekisi alasta varmasti lämpimämmän myös niille asiantuntijoille, jotka eivät kuulu näihin perusyksiköihin.

”Jos juristiprofessiota lähestyttäisiin monimuotoisuuden näkökulmasta, se tekisi alasta varmasti lämpimämmän myös niille asiantuntijoille, jotka eivät kuulu näihin perusyksiköihin.”

In-house paikat ovat toinen mielekkääksi koettu työllistymiskenttä, joka on monelle helppo hahmottaa, vaikkei se ole samalla tavalla esillä kuin esimerkiksi asianajotoimistot. Tietoa in-house-työskentelystä saadaan helposti lähipiiristä, sillä usein joku ystävistä tai tuttavista on työllistynyt tällaisiin tehtäviin. Konsulttipuolella on huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin in-house-puolella, mutta poikittainen liikenne urapolkujen välillä kulkee kuitenkin huomattavasti enemmän konsulttipuolelta in-house-puolelle, kuin toiseen suuntaan. Taustalla näkyy monen herääminen siihen, mitä juristin työ todellisuudessa onkaan. Mielikuvissa konsulttityöt näyttäytyvät usein hienoina. On ongelmanratkaisua, istutaan hienossa toimistossa ja ollaan konsultteja, mutta jossain vaiheessa moni alkaa pohtia, että mitä muuta työ voisikaan olla. In-house puolella työnkuvat ovat usein monipuolisempia ja vaihtelevampia, työyhteisö on monimuotoisempi ja omaa uraa voi suunnitella eri tavalla – ja nämä tekijät vetoavat moneen. Nuoria juristeja ei myöskään monesti onnistuta tai yritetä tarpeeksi sitouttaa konsulttipuolella, mikä näkyy korkeana vaihtuvuutena ja voi johtaa suunnitellun urapolun kyseenalaistamiseen.

Keskeisistä työelämätaidoista esiin nousevat erityisesti vuorovaikutustaidot ja erilaiset sosiaaliset ominaisuudet. Keväällä konkreettisesti nähtiin myös, kuinka tärkeä taito on ottaa nopeasti haltuun uusia asioita, kun työn olosuhteet muuttuivat monella hyvinkin radikaalisti. Maailmalle on tullut selväksi, ettei vanhoihin tapoihin ja kaavoihin voi nojata ja turvautua, sillä kaikki saattaa kääntyä päälaelleen hyvinkin nopealla aikataululla. Tällöin parhaiten pärjäävät luovat ja joustavat henkilöt sekä yritykset, jotka nousevat ratsastamaan muutoksen harjalla. Myöskään hitaasti tapahtuvia muutoksia ei saisi vähätellä, vaan niihinkin olisi hyvä tarttua saman tien. Teknologian kehitys on yksi tällainen muutos, joka väistämättä vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän myös juristiprofessioon. Kun koneet tekevät juristien töitä, korostuvat ihmisten tekemissä töissä luovuus ja empatiakyky. Tärkeää eivät ole vain pykälät, vaan myös kaikki muu mikä liittyy asiakkaan kohtaamiseen, neuvottelemiseen ja myymiseen. Kyse on ratkaisuiden etsimisestä sekä asiakkaan ongelmien huomioimisesta.

”Tärkeää eivät ole vain pykälät, vaan myös kaikki muu mikä liittyy asiakkaan kohtaamiseen, neuvottelemiseen ja myymiseen.”

Työnhakijoiden onkin hyvä korostaa substanssiosaamisensa lisäksi ns. pehmeiden taitojensa merkitystä yritykselle. Sama toimii myös toiseen suuntaan – yritysten kyvyllä ottaa työntekijät ja työnhakijat huomioon ihmisinä, on merkittävä vaikutus työnantajamielikuvaan. Hakijakokemuksella onkin valtava merkitys mielikuvien muodostumiseen ja jo yksikin huono kokemus, joka lähtee leviämään, voi tehdä vahinkoa yrityksen työnantajamielikuvalle. Yksi tyypillinen ongelma on viestinnän puute hakijoiden suuntaan. Aikataulusta ja prosessin etenemisestä olisi aina hyvä viestiä hyvissä ajoin ja asiallisesti, jotta hakijalle jäisi sellainen olo, että hän on tullut nähdyksi. Hiljaisuus herättää helposti epäluuloja. Tärkeää on myös kuunnella, mitä työntekijät ja työnhakijat työltään kaipaavat. Nuorille juristeille ei esimerkiksi riitä pelkästään hyvä palkka, vaan he kaipaavat työltään merkitystä ja pitävää arvopohjaa. Jokaisen työnantajan olisikin hyvä osata sanoittaa yrityksen arvot ja se, miten ne näkyvät arjessa. Arvoihinsa sitoutuneen yrityksen ilmapiiri heijastuu suoraan yrityksen työnantajamielikuvaan ja siten myös kilpailukykyyn.

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ”Työelämätaidot uudella vuosikymmenellä” pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä.

Kirjoittaja

Juristipodissa keskustellaan asiantuntijatyöstä, rekrytoinnista, kiinnostavista uratarinoista ja -valinnoista sekä työelämän kehityksestä juristiprofessiossa.

Podcastissa saadaan vieraaksi oikeusvaikuttajia, rekrytoinnin ja työelämän asiantuntijoita sekä muita oman elämänsä Harvey Spectereitä ja Ally McBealeja.