Oikis ja työelämä – odotukset vs todellisuus

Eedla Rahikainen kertoo oikeustieteelliseen päätymisen olleen monen mutkan takana, mutta lopulta halu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen johdatti alan pariin. Henrik Myllynen kokee myös hengen heimolaisuutta tältä osin. Oikeudenmukaisuuden puolustaminen, argumentaation harjoittaminen sekä omien vahvuuksien korostaminen ajoivat uralle juridiikan saralla. 

”Haluaisin nähdä jollain tavalla konkreettisesti yhteiskunnassa sen vaikutuksen, jota juridisella koulutuksella voidaan aikaansaada.” 

Haastateltavien urapolut ovat hyvä esimerkki juristin perinteisiä odotuksia rikkovista valinnoista. Kokemusta heiltä löytyy niin yksityiseltä sektorilta, in-house puolelta kuin valtion tehtävistäkin, eikä eri alojen yhteentörmäyksiä tarvitse karttaa. Juridiikan pariin kun voi päätyä, vaikka niitä kaikkein perinteisimpiä oman alan töitä ei uran alkuvaiheessa tekisikään. 

Rahikainen ja Myllynen toteavat, että oikeustiede ei toimi tyhjiössä, vaan se perustuu yhteiskunnan operointiin yhteisten sääntöjen avulla. On tärkeää huomioida, että juridiikka ei pohjaa mustavalkoiseen ajatteluun, jossa on oikeita ja vääriä vastauksia, vaan väliin jää myös paljon harmaata – sopeutumista ja soveltamista vaativaa päätöksenteon aluetta.  

”Odotin paljon enemmän mustiin pukeutuvaa ja mahonkia – ehkä kokolattiamattoja.” 

Moni varmasti tunnistaa sarjoissa sekä elokuvissa liituraitapuvuilla ja kalliilla autoilla maalatun kuvan juristin arjesta, mutta Myllynen toteaa todellisuuden eroavan tästä mielikuvasta radikaalisti. Opiskelijaelämässä on luentojen lisäksi paljon muutakin koettavaa ja polku on mahdollista muokata omanlaiseksi alusta lähtien. Vapaus vaikuttaa opintoihin tuo tietysti mukanaan myös vastuuta omasta oppimisesta ja velvoittaa tarkastelemaan omia opiskelumenetelmiä kriittisesti. Oikeustieteellinen tutkinto valmentaa tenttikirjojen ulkoa opettelun lisäksi myös kohti kehittyneempää juridista ajatusmaailmaa – usein saattaakin siis kuulla puhuttavan ajattelun tutkinnosta oikeustieteellisessä kontekstissa. 

Rahikainen kertoo puolestaan yllättyneensä siitä, kuinka suuri osa oikeustieteellisistä perusopinnoista oli lainoppia – voimassa olevien lakien opettelua. Oikeustieteelliset opinnot valmentavat systemaattiseen ongelmanratkaisuun ja laajojen kompleksien hallintaan. Tilaa vapaammalle yhteiskunnalliselle pohdinnalle on yleensä jätetty vain marginaalisesti, mutta osaamista soveltavaa ajattelua pääsee harjoittamaan esimerkiksi kriittisen oikeustieteen näkökulmasta. Käytännön oikeustieteen harjoittaessa vallankäyttöä sääntöihin nojaten, kriittinen oikeustiede tarkastelee toisistaan eroavien tulkintojen syntyä ja niiden välisen arvojärjestyksen muodostumista eri toimielimissä. Opinnoista huolimatta suurin vaikutus uran suuntaan on kuitenkin työelämässä tapahtuvilla valinnoilla, joihin jokainen voi ja saa itse vaikuttaa. 

”Suurin työ kuitenkin tapahtuu työelämässä tapahtuvien valintojen kautta.” 

Vaikka jakkupuvut ja pitkät työpäivät eivät tuntuisi oikeustieteelliseen hakeutuessa tai opintojen aikana omalta, on tärkeää muistaa, että oikeustieteellisellä tutkinnolla voi tehdä paljon muutakin. Yhteiskunta hyötyy juridiikan osaajista jokaisella osa-alueellaan ja tätä kohti ollaankin jo kovaa vauhtia matkalla – tarvetta lainosaajille löytyy kaikkialta. 

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ”Oikis – Odotukset vs. todellisuus” pohjalta. Voit kuunnella jakson täältä. 

Kuuntele Juristipodia Spotifystä, iTunesista ja Soundcloudista. 

Kirjoittaja

Juristipodissa keskustellaan asiantuntijatyöstä, rekrytoinnista, kiinnostavista uratarinoista ja -valinnoista sekä työelämän kehityksestä juristiprofessiossa.

Podcastissa saadaan vieraaksi oikeusvaikuttajia, rekrytoinnin ja työelämän asiantuntijoita sekä muita oman elämänsä Harvey Spectereitä ja Ally McBealeja.