Juristien työelämä on muuttunut – eikä kyse ole yksittäisistä kokemuksista 

Paragraaffin Juristien työelämätutkimus 2025 vahvistaa tämän muutoksen hyvin selkeästi. Kyse ei ole yksittäisistä kokemuksista, vaan laajasta ilmiöstä, joka näkyy eri sektoreilla yllättävän samalla tavalla. Yli neljäsosa juristeista kokee jaksavansa työssään huonosti, ja suuri osa on vaihtanut työpaikkaa viime vuosien aikana. Tämä tuskin on sattumaa, eikä se ole yksilöiden epäonnistumista. 

“Tämä ei ole jaksamiskyselyjen hetkellinen piikki, vaan merkki pysyvästä muutoksesta siinä, miten juristit suhtautuvat työhön ja sitoutumiseen.” 

Merkityksellinen työ ei enää yksin riitä sitouttamaan 

Tutkimus kertoo ennen kaikkea siitä, että juristien odotukset työelämälle ovat muuttuneet. Juristien työelämää on pitkään kannatellut merkityksellisyys. Ajatus siitä, että tällä työllä on vaikutusta ja yhteiskunnallista arvoa. Ja pitäähän sekin edelleen paikkaansa. Mutta yhä useammin se ei enää riitä yksin. Merkityksellinen työ ei kanna, jos arki on jatkuvaa selviytymistä. 

Tämä näkyy suoraan sitoutumisessa. Juristit eivät ole muuttuneet vähemmän motivoituneiksi tai sitoutumattomammiksi. Juristit tarkastelevat yhä tietoisemmin sitä, millaisissa rakenteissa työtä tehdään, millaiseksi työn arki muodostuu ja onko työn vaatimusten ja todellisuuden välillä aidosti tasapainoa. Sitoutuminen ei ole kadonnut, mutta se ei enää synny automaattisesti ja se on saanut uuden muodon. Se ei enää tarkoita sokeaa lojaalisuutta rakenteille, jotka eivät tunnu kestäviltä vaan realistista suhdetta omaan jaksamiseen ja uraan. Tutkimuksen mukaan mielekkäät työtehtävät ovat juristeille tärkein sitouttava tekijä – jopa palkkaa tärkeämpi. Samalla työpaikan vaihtaminen on normalisoitunut osaksi uraa.  

“Juristit eivät ole vähemmän sitoutuneita – he ovat vain vähemmän valmiita sitoutumaan rakenteisiin, jotka eivät tunnu kestäviltä.” 

Arjen kokemus ratkaisee

Tutkimus piirtää kuvan työelämästä, jossa jatkuva kuormitus, rajaton vastuu ja heikot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön syövät sitoutumista. Tätä ei ratkaista yksittäisillä hyvinvointitoimenpiteillä tai sillä, että ihmisiltä odotetaan vielä hieman enemmän joustoa. Kyse on johtamisesta, työn organisoinnista ja siitä, millaiselle dynamiikalle juristin työ rakennetaan. 

Työnantajan näkökulmasta tämä on kriittinen havainto. Pitkään on voitu ajatella, että mielenkiintoinen työ, vahva organisaatio ja urakehitys riittävät pitämään osaajat mukana. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että arjen kokemus ratkaisee. Se, miltä työ tuntuu maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Se, jääkö työ työpaikalle vai seuraako se vapaa-ajalle.  

Moni juristi kertoo tutkimuksessa, että työstä irrottautuminen vapaa-ajalla on vaikeaa. Tämä ei ole pieni sivuhuomio, vaan yksi keskeisimmistä jaksamista heikentävistä tekijöistä. Kun työ ei jätä tilaa palautumiselle, sitoutuminen alkaa murentua hitaasti, mutta varmasti – riippumatta siitä, kuinka kiinnostavaa tai merkityksellistä työ sisällöllisesti on. 

Ilmiö näkyy jokaisella sektorilla: asianajotoimistoissa, yrityksissä, viranomaisorganisaatioissa ja tuomioistuinlaitoksessa. Työnantajien kannalta keskeinen kysymys ei olekaan näin ollen enää, miten juristeja houkutellaan töihin. Ei vain resurssien tai rakenteiden tasolla, vaan arjen päätöksissä: mitä priorisoidaan, mitä pidetään normaalina ja mihin vedetään raja.  

“Jos työn arki ei ole kestävää, pelkkä hyvä työnantajamielikuva ei lopulta pelasta sitoutumista.” 

Työnantajilla on ratkaiseva rooli

Ja jos tähän ei tartuta nyt, seuraukset näkyvät ensin sitoutumisessa ja lopulta koko alan toimintakyvyssä. Tämä ei ole varoitus jostain kaukaisesta tulevaisuudesta. Tämä on kuvaus siitä, missä juristien työelämä on jo nyt. Juristien työelämätutkimus ei tarjoa yhtä helppoa ratkaisua, mutta se tekee yhden asian hyvin selväksi: jos työn arki ei ole kestävää, merkityksellinenkään työ ei kanna. 

Kirjoittaja

Katariina Tuomela
CEO & Partner
040 576 5709
katariina.tuomela@paragraaffi.fi