Mitä taitoja juristi tarvitsee substanssiosaamisen lisäksi?

Monella asiantuntija-alalla on vastaavia piirteitä, joten mikä erottaa juristit tältä osin muista ammattikunnista? Yksi tekijä vaikuttaisi olevan se, että yliopistollisessa juristikoulutuksessa on pitkään rakennettu juristikulttuuria siitä lähtökohdasta, että tyypillinen juristi on esimerkiksi tuomarina yksin työskentelevä, suurta kunnioitusta ja riippumattomuutta tavoitteleva ja nauttiva juristiyksilö. Tässä suhteessa yhteiskunta ja juristin työ ovat muuttuneet olennaisesti. Juristeihin kohdistuu nykyään paljon enemmän odotuksia integroitumisesta organisaatioon ja yhteistyöllä saavutettavasta lisäarvosta kuin aiemmin. Tämä ei koske ainoastaan liike-elämää, vaan myös julkista ja kolmatta sektoria. Työelämän todellisuus on muuttunut niistä aiemmista lähtökohdista, jotka ovat muovanneet juristien ammatti-identiteettiä, mitä tulee yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitykseen. 

Juristit toimivat nykyisin yhä enemmän tiimeissä ja organisaatioissa, joissa olennaista on vaativien asioiden hoitaminen ja ratkaisujen löytäminen yhteistyössä muiden kanssa. Tästä seuraa luontevasti se, että myös juristeihin kohdistetaan samoja vaatimuksia hyvästä johtamisesta, jotka pätevät organisaatiossa yleisemminkin. Juristiorganisaatiot ovat vuosikymmenien saatossa kasvaneet etenkin yksityisellä puolella, ja suurella osalla juristeista on myös alaisia. Alaiset voivat olla muun muassa muita juristeja tai asiantuntijoita, assistentteja tai harjoittelijoita, ja heillä kaikilla on entistä korkeampia odotuksia hyvästä johtamisesta. Lisäksi moni yritysjuristi työskentelee matriisiorganisaatiossa ja sellaisten projektien parissa, joissa juristilla ei välttämättä ole suoria alaisia, mutta kuitenkin mahdollisuus edistää yhteisön päämääriä oman näkemyksensä, asiantuntemuksensa ja kokemuksensa avulla. Myös tällainen vuorovaikutus on juristijohtamista.

”Vaikka juridinen rationaalisuus sivuuttaa tunteet, se ei tarkoita sitä, etteivätkö tunteet olisi juridiikan harjoittamisessa läsnä.”

Hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä pelisilmä sosiaalisissa tilanteissa ovat muita uusia juristitaitoja, joiden kysyntä on kasvussa. Juridisesti relevantin erottaminen epärelevantista on yksi keskeisimpiä ja ensimmäisiä asioita, joita opetetaan juridisesta ajattelutavasta oikeustieteen opiskelijoille. Tunteet ovat juridisessa päättelyssä epärelevantteja. Oikeustapausharjoituksiin kirjoitetaan usein sisään tunnepohjaisia väittämiä, jotka ylioppilaiden tulee tunnistaa juridisesti epärelevanteiksi väittämiksi ja siten sivuttaa omassa juridisessa päättelyketjussaan. Vaikka juridinen rationaalisuus sivuuttaa tunteet, se ei tarkoita sitä, etteivätkö tunteet olisi juridiikan harjoittamisessa läsnä. Päinvastoin. Juristin työ on mitä suurimmassa määrin inhimillistä ihmisten välistä toimintaa. 

Kyky tunnistaa ja tulkita tunteita on yksi taitavan juristin keskeisistä ominaispiirteistä. Juristit neuvottelevat, edistävät asioita ja ratkovat riitoja. Näillä juristityön osa-alueilla sosiaalisesta pelisilmästä on valtavasti hyötyä. Hyvä neuvottelija kuuntelee aktiivisesti toista osapuolta ja pyrkii näkemään esitettyjen vaatimusten taakse ymmärtääkseen, mitkä asiat ovat vastapuolelle tärkeitä, ja selvittääkseen, miksi juuri nämä asiat ovat tärkeitä. Näiden perusteella hyvän sosiaalisen tilannetajun omaava juristi etsii ratkaisuja, jotka palvelisivat myös toisen osapuolen tarpeita ja jotka toinen osapuoli olisi siten valmis hyväksymään. Riidanratkaisussa tämä näkyy muun muassa kyvyssä hahmottaa osapuolten käyttäytymistä, oikeussalitilannetta ja sitä, mitä argumentteja kulloinkin kannattaa käyttää. Juttuja ei aina voiteta parhaimmalla juridisella analyysillä ja räyhäävimmällä käytöksellä. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös kyky muokata omia vuorovaikutustapojaan muiden osapuolten käyttäytymisen perusteella. Sosiaalisesti lahjakas juristi ei aina tyydy omaan luonteenomaiseen käytösmalliinsa, joka usein on muilla osapuolilla tiedossa.

 ”Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös kyky muokata omia vuorovaikutustapojaan muiden osapuolten käyttäytymisen perusteella.”

Nämä taidot edellyttävät juristilta uudenlaisia valmiuksia, joista on aikaisemmin ollut vähemmän puhetta. Edellä peräänkuulutettujen sosiaalisten taitojen taustalla on kyky empatiaan, eli kyky ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän omasta näkökulmasta katsottuna. Koska empatiaa pidetään pehmeänä luonteenpiirteenä, se harvemmin luetaan kovaksi miellettyjen, hyvän juristin ominaisuuksien joukkoon. Työelämä ja yhteiskunta ovat kuitenkin kehittymässä yhä sosiaalisempaan suuntaan, ja aiemmin pehmeiksi taidoiksi mielletyt valmiudet ovat muuttumassa kovaksi valuutaksi tässä ympäristössä. Heikoimmalla pelisilmällä varustettu, mutta vahvan asiantuntijaprofiilin omaava juristi tuntuu usein tänä päivänä kamppailevan sen kanssa, että puutteellisia sosiaalisia taitoja kohtaan osoitetaan yhä vähemmän ymmärrystä asiakassuhteissa ja työyhteisöissä. 

Borenius järjestää tulevana syksynä ensimmäisen, juristitutkinnon maisterivaiheeseen sijoittuvan juristijohtamisen opintokokonaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa.

Kirjoittaja

Casper Herler

Managing Partner, OTT Borenius