Hyvä CV eli ansioluettelo

Kirjoittaja

Paragraaffi

Työnhaku10.3.2023

Työnhaku lähtee tyypillisesti liikkeelle ansioluettelon laatimisesta. Ennen tätä vaihetta olisi hyvä tutustua huolellisesti haussa olevan tehtävän kuvaukseen, jotta osaa tuoda esiin hakemusasiakirjoissaan tehtävän näkökulmasta relevanteimmat asiat.

Muotoile ansioluettelo haettavaan tehtävään

Hyvän CV:n eli ansioluettelon tulisi olla ulkoasultaan selkeä ja helppolukuinen. Juridiikan alan hauissa suositaan tyypillisesti perinteisiä malleja, joten visuaalisista elementeistä harvemmin saa lisäpisteitä. Sen sijaan ansioluettelon sisältöön kannattaa panostaa ja se tulisi päivittää aina jokaisen haettavan tehtävän osalta erikseen. Todella usein vastaan tulee tilanteita, että useampaa tehtävää hakenut henkilö käyttää jokaiseen hakuun täysin samaa ansioluetteloa ja hakemuskirjepohjaa, joihin on vain muutettu haettavan tehtävän nimi. Tämä kuitenkaan ei ole tarkoitus. Ansioluetteloa laatiessa tai päivittäessä olisi hyvä miettiä etukäteen, mitkä ovat relevanteinta kokemusta sekä osaamista juuri haettavan tehtävän näkökulmasta. 

”Ansioluetteloa laatiessa tai päivittäessä olisi hyvä miettiä etukäteen, mitkä ovat relevanteinta kokemusta sekä osaamista juuri haettavan tehtävän näkökulmasta.”

Aloita yhteystiedoilla sekä informatiivisella esittelytekstillä

Mitä hyvän ansioluettelon tulisi sisältää?

Luonnollisestikin ansioluettelosta tulisi löytyä hakijan yhteystiedot. Nykypäivänä sen sijaan ei ole tarpeen sisällyttää CV:hen esimerkiksi syntymäaikaa. Tyypillisesti ansioluettelossa yhteystietojen jälkeen on lyhyt esittelyteksti, joka kannattaa pitää tiiviinä ja selkeänä. Sen laatimisessa kannustan miettimään niitä tekijöitä, jotka ovat relevantteja juuri haettavan tehtävän näkökulmasta ja auttavat mahdollisesti erottumaan positiivisessa mielessä muista hakijoista. Suosittelen välttämään esittelytekstissä yleisluontoisia kuvauksia kuten: ”Olen positiivinen ja tiimityötaitoinen vasta valmistunut oikeustieteen maisteri, joka haluaa kehittää juridista osaamistaan”. Sen sijaan kuvaus kannattaa esittää esimerkiksi seuraavasti: ”Olen oikeustieteen maisteri, jolla on vahva asiakaspalvelutausta ja erinomaiset tiimityö- ja vuorovaikutustaidot. Erikoistuin rikos- ja prosessioikeuteen sekä suoritin asianajatutkinnon. Tavoitteenani on kehittää osaamistani ja kerryttää käytännön kokemusta asianajoalalla.” Tämän kaltainen teksti on paljon informatiivisempi ja antaa lukijalle enemmän lisäarvoa hakijasta kuin ensimmäinen yleisluontoinen tekstipätkä. 

Oman osaamisen ja relevantin kokemuksen sanoittaminen

Esittelytekstin jälkeen ansioluettelossa siirrytään yleensä itse asiaan eli hakijan osaamisen ja kokemuksen avaamiseen. Tähän osioon kannattaa erityisesti panostaa. Varsinkin, mikäli hakijalle on kertynyt jo runsaasti valmistumisen jälkeistä työkokemusta, ei ansioluetteloon ole tarkoituksenmukaista kirjata tätä kaikkea. Tärkeintä on sisällyttää CV:hen kaikista relevantein työkokemus haettavan tehtävän näkökulmasta. Vahva suositus on, että CV:n pituus ei ylittäisi kahta sivua. Useamman sivun pituinen dokumentti sisältää tyypillisesti asioita ja kokemusta, jotka eivät varsinaisesti tuo minkäänlaista lisäarvoa haettavaan tehtävään. Mikäli hakija on hakemassa esimerkiksi General Counselin paikkaa, missä vähimmäisedellytyksenä on viiden vuoden kokemus yhtiöoikeudesta, eivät opintojen alkuvaiheessa suoritetut trainee-jaksot välttämättä tuo lisäarvoa haun näkökulmasta, vaan ovat enemminkin ylimääräistä täytettä ansioluettelossa.

Mikä sitten on sitä kaikista relevanteinta kokemusta, mikä tulisi ehdottomasti sisällyttää ansioluetteloon?

Tyypillisesti kaikista tuorein työkokemus antaa parhaimman kuvan hakijan kokemuksesta sekä osaamisesta ja, mikäli ansioluettelon pituutta haluaa tiivistää, kannattaakin se tehdä työkokemuksen alkupäästä. CV:ssä tilaa kannattaa käyttää erityisesti eri työsuhteiden sisällön avaamiseen mahdollisimman selkeästi ja informatiivisesti. Tässä onnistuu parhaiten kuvailemalla päivittäisiä työtehtäviään. Juristitehtävissä kannattaa kertoa myös substanssiosaamisestaan, mitä kussakin positiossa on kertynyt. Kokemusta voi avata joko bullet pointteina tai virkkeinä – tärkeintä ei oikeastaan ole muotoilu, vaan se kuinka selkeästi omasta osaamisestaan kertoo. Kun ansioluettelossa kertoo tarpeeksi informatiivisesti osaamisestaan, ei hakemuskirjeessä tarvitse enää referoida samoja asioita, vaan voi keskittyä niin sanotun ydinosaamisensa avaamiseen.

Työkokemuksen sisällön kuvailun lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota työsuhteen pituuden ilmaisumuotoon. Sen lisäksi, että CV:ssä ilmoittaa työsuhteen pituuden päivämäärinä, kannattaa sulkeisiin vielä merkitä työsuhteen kokonaispituus. Tällä tavoin rekrytoijan on helppo tarkistaa eri työsuhteiden kestot. Lisäksi useimmissa haussa olevissa työtehtävissä on jo hakuesittelyssä mainittu vähimmäiskokemusmäärä tietystä substanssista. Mikäli hakijan kaikki työtehtävät eivät ole painottuneet samaan substanssiin, helpottaa edellä mainittu merkintä tässäkin kohtaa rekrytoivan tahon työtä. 

”Kun ansioluettelossa kertoo tarpeeksi informatiivisesti osaamisestaan, ei hakemuskirjeessä tarvitse enää referoida samoja asioita”

Koulutustaustasta ja tutkinnoista kertominen

Relevantin työkokemuksen lisäksi ansioluettelosta tulisi luonnollisesti tulla esiin hakijan koulutustausta. Tässä kohtaa suosittelen kuitenkin tekemään tarkkaa harkintaa sen suhteen, mitkä kaikki tiedot nostaa esiin. Valmistumisen jälkeen olennaisinta on mainita ansioluettelossa suoritettu korkeakoulututkinto sekä esimerkiksi myöhemmin suoritetut lisätutkinnot ja -sertifikaatit. Sen sijaan lukiosta valmistumisen ajankohta ei varsinaisesti tuo enää tässä vaiheessa ansioluetteloon mitään lisäarvoa, joten sen voi jättää pois. Varsinkin siinä tapauksessa, kun CV:tä pitää saada tiivistettyä, on tämä yksi kohta, minkä tyypillisesti voi poistaa. Samaa harkintaa kannattaa tehdä armeijan suorittamisvuoden kanssa. Mikäli nämä tekijät kuitenkin saattavat olla merkityksellisiä haettavan tehtävän näkökulmasta ja hakija kokee niiden tuottavan lukijalle lisäarvoa, kannattaa ne sisällyttää ansioluetteloon. 

Kielitaidon ilmaisemisessa kannattaa hyödyntää CEFR-viitekehystä 

Työkokemuksen ja koulutustaustan lisäksi tulisi ansioluettelossa tuoda esiin vielä kielitaidon taso. Kielitaitoa voi kuvailla monella eri tavoin ja nykyisissä valmiissa ansioluettelopohjissa on laaja kirjo erilaisia tapoja kertoa omasta kielitaidosta. Tässä kohtaa suosittelemme kuitenkin hyödyntämään kielitason määrittelyssä yleisesti hyväksyttyjä kielitaulukoita, kuten esimerkiksi yhteistä eurooppalaista viitekehystä (CEFR). Tällöin kielitaidon taso on huomattavasti vertailukelpoisempi kuin esimerkiksi kuvaus siitä, että hakijalla on erinomainen englannin kielen taito. Hyvä ja erinomainen voivat tarkoittaa kahdelle eri hakijalle täysin eri asioita, mikä tekee vertailusta rekrytoijalle huomattavasti haastavampaa, kuin edellä mainitun viitekehyksen määritelmien vertailun.

Kielitaidon lisäksi valmiisiin ansioluetteloihin on yleensä sisällytetty tilaa vielä IT-osaamisen määrittelyyn. Nykyään lähes kaikilla korkeakoulututkinnon suorittaneilla henkilöillä kuitenkin on hyvä tietotekniset perustaidot, emmekä antaisi tälle osalle niin paljon painoarvoa kuin esimerkiksi kielitaidolle. Mikäli tehtävän hakuesittelyssä nimenomaan mainitaan, että hakijalta odotetaan joidenkin tiettyjen ohjelmistojen hallinta, kannattaa tämä osaaminen ehdottomasti tuoda esiin. Tämä luonnollisestikin siksi, että rekrytoija tietää hakijan täyttävän tehtävän vähimmäisedellytykset. 

Suosittelijoiden merkitys kasvaa jatkuvasti

Ansioluettelon loppuosioon olisi vielä hyvä lisätä vähintään yhden suosittelijan tiedot. Referensseillä on työnhaussa koko ajan yhä suurempi merkitys, kun organisaatiot etsivät sopivan asiantuntijuuden lisäksi myös henkilöä, joka sopii työyhteisön kulttuurin. Haastattelutilanteen lisäksi suosittelijan kommentit ovat ne tekijät, minkä avulla rekrytoija pystyy parhaiten arvioimaan sitä, onko hakija niin sanotusti oikeanlainen kulttuuri-match työyhteisöön. 

Lue myös vinkkimme hyvään hakemuskirjeeseen!