Mediatuomari – oikeutta selkokielellä

Kirjoittaja

Paragraaffi

Kumppanit29.1.2020

Petra Spring on yksi Suomen noin tusinasta mediatuomarista. Mediatuomari on Suomessa varsin uusi konsepti, joka ensikertaa näki päivänvaloa maaliskuussa 2018. Pohjustustyö toki alkoi jo muutamaa vuotta aikaisemmin pääkaupunkiseudun tuomioistuinten ja oikeustoimittajien yhteistyöllä, tarkoituksena ratkoa median ja tuomioistuinten ongelmallista suhdetta.

Havaittiin, että monen ongelman takana oli se, etteivät media ja oikeuslaitos oikein ymmärrä toinen toistaan. Tuomarit eivät ymmärrä miten media toimii, eikä jokaisella tavallisella tuomarilla ole aikaa ottaa haltuun sellaista mediaosaamista ja ymmärtämistä, joka olisi hyödyllistä, eivätkä oikeustoimittajat saa helposti käsiinsä tarvittavaa tietoa, koska tuomarit eivät kommentoi tai anna haastatteluja. Oli siis tarvetta vastata median huutoon, mutta työryhmä koki myös, että on oikeuslaitoksenkin edun mukaista, että oikeusasioista puhutaan oikein. Ratkaisua lähdettiin etsimään muista maista ja jo heti naapurista Ruotsista löytyi mediatuomarin malli, joka nähtiin toimivana. Mallia kokeiltiin ensin Helsingissä ja positiivisen vastaanoton seurauksena se levisi muuallekin Suomeen.

’’On oikeuslaitoksenkin edun mukaista, että oikeusasioista puhutaan oikein’’

Itse mediatuomarin tehtävät ovat Petran mukaan tässä parin vuoden aikana jo ehtineet jonkin verran muuttua. Aluksi toiminta oli paljolti sitä, että opeteltiin tiettyjä sääntöjä, opeteltiin toimimaan median edessä. Lisäksi kun mediatuomari oli ihan uusi asia, yhteydenottoja tuli paljon ihan vain siitä ilosta, että vihdoin oli tuomari, jolle sai soittaa ja kysellä asioita. Tuli paljon pyyntöjä taustojen selittämiseen, miten erilaiset prosessit menevät, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla, tai miten ehdollinen toimii, Petra muistelee. Nykyään tällaisia kysymyksiä tulee kuitenkin vähemmän ja painopiste on enemmän lehtihaastatteluissa ja TV-esiintymisissä. Viime aikoina Petra on itse nähnyt mediatuomarin roolin myös muiden oikeuslaitostoimijoiden kouluttajana – välittää eteenpäin kokemuksen tuomaa tietoa ja helpottavia lainalaisuuksia.

Keskustellessa juristin työn muutoksesta, Petra nostaa esiin digitalisoitumisen tuomat haasteet. Digitalisoitumisen myötä työtavat ovat olleet muutoksessa: tuomioistuimessa oikeudenkäynti on muuttunut merkittävästi ajasta, jolloin kyse on ollut samassa tilassa ihmisten kanssa tehtävästä vuorovaikutuksesta, jolloin jokainen ihminen seisoi vuorollaan tuomarin edessä. Nyt eivät enää resurssit riitä siihen ja väliin tulee kameroita, jotka heikentävät vuorovaikutusta. Muutos on suuri ja Petra toteaakin, ettei ole varma tuleeko hänen sukupolvensa ikinä tätä muutosta omaksumaan, mutta pakko on yrittää pysyä virran mukana. Merkittävistä painopisteistä mediatuomarimme nostaa esiin myös oikeusvaltion puolustamisen ja sen ymmärrettäväksi tekeminen ihmisille. Asiat kuten vallan kolmijako-opin periaatteet, miksi perustuslakeja ei saisi politisoida, ja oikeudenhoidon perusperiaatteet, ovat itsestään selviä alan ammattilaisille, mutta ei tavallisille kansalaisille. Ulkomaalaiset mallit valuvat median mukana myös suomalaisten tietoisuuteen, kuten yhdysvaltalaiset tavat tehdä kaikesta poliittista peliä, joten alan ammattilaisille kaatuu vastuu selittää ja tehdä ymmärrettäväksi Suomen omaa oikeusjärjestelmäämme.

’’Kaikelle omaksutaan helppo selitys, sen sijaan että asioista lähdettäisi oikeasti ottamaan selvää.’’

Taustalla vaikuttaa myös teknologian ja median suurempi murros, joka liittyy tiedon syvempään ymmärtämiseen sekä siihen, että kuka tahansa voi sosiaalisen median kautta luoda ja levittää uutisia. Asioista selvää ottaminen on nykypäivänä niin helppoa ja kaikki tapahtuu valtavan nopeassa uutisvirrassa, jossa klikataan, jos jaksetaan, Petra kommentoi. Ymmärrys jää monesti vain otsikkotasolle. Kaikelle omaksutaan helppo selitys, sen sijaan että asioista lähdettäisi oikeasti ottamaan selvää. Tämä on johtanut mm. siihen, että mututieto on lisääntynyt kaikilla elämänaloilla, mikä vaikuttaa myös siihen, että oikeusvaltion perusperiaatteita polemisoidaan ja popularisoidaankin hyvin yksinkertaisiksi ja itseasiassa myös jokseenkin turhiksi, kun niitä ei ymmärretä. Petra kuitenkin korostaa, että on ymmärrettävää, etteivät kansalaiset jaksa lähteä omatoimisesti hakemaan tietoa, vaikka vallan kolmijako-opista, hän ei syytä siitä ihmisiä, mutta ongelmallista se on joka tapauksessa. Ja se palautuu siihen, että oikeusalan profession edustajana pitää toimia myös tietynlaisena oikeusvaltion puolustajana. Petran mukaan mediatuomarin roolissa onkin usein kyse oikeusjärjestelmän vääntämisestä rautalangaksi, että minkä takia meillä täytyy olla erikseen riippumaton oikeuslaitos muista vallan pitäjistä.

Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu oikeudenkäynnin julkisuus. Valtiollista valtaa ei voi salaa käyttää kehenkään, vaan kaikki valtion nimissä tehtävä tulee tehdä avoimesti. Oikeuslaitoksen käyttämä valta yksilöihin on merkittävää, joten se tulee tehdä korostuneesti avoimena. Vuoden 2007 julkisuuslaissa puolestaan todetaan, että media on se, jonka välityksellä oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu. Mediatuomarin rooli voidaan nähdä tietynlaisena jatkeena tälle oikeudenkäytön julkisuudelle, jossa esiin tuodaan myös tuomioistuimen ääni. Petra kuitenkin tarkentaa, että mediatuomarin roolissa on kyse siitä, että tuomioistuin on mukana vaikuttamassa siihen, miten tieto median kautta välittyy ihmisille, että se on varmasti oikeaa. Oleellisinta tässä ei siis ole se mitä mediassa käsitellään, vaan että sitä käsitellään oikean tiedon pohjalta. ”Medialla on oikeus käsitellä niitä tapauksia, joita haluaa.”, Petra tiivistää.

’’Tuomioistuin on mukana vaikuttamassa siihen, miten tieto median kautta välittyy ihmisille, että se on varmasti oikeaa.’’

Keskustelu mediahuomiosta keskittyy paljon kaupallisuuteen ja siihen mikä ihmisiä kiinnostaa. Eniten ihmisiä vaikuttaa kiinnostavan julkisuudenhenkilöiden asiat, kaikki väkivaltarikollisuus ja seksuaalirikollisuus. Niissä on eniten moraalilatausta ja niistä tavallinen kansalainen voi usein jo pelkän otsikon perusteella muodostaa kuvan, että tämä on väärin, mikä herättää myös vahvoja tunteita. Vakava media puolestaan kirjoittaa siitä, jos julkinen valta käyttää valtaa väärin. Se on kuitenkin vain pieni siivu siitä, mitä tuomioistuimet tekevät ja Petra myöntää, että tällainen yksipuolinen mediajulkisuus antaa vääristyneen kuvan oikeuslaitoksen työstä, sillä yleisissä tuomioistuimissa vähintään puolet resursseista menee hänen mukaansa riita-asioihin ja yksityisiä ihmisiä koskeviin juttuihin. Riippumattoman lehdistö voi kuitenkin otsikoihin, sen mikä kiinnostaa.

Kansaa kiinnostava uutinen vaatii usein jonkin normaalista eroavan näkökohdan, jonkinlaisen wau-efektin, Petra sanoo. Usein se tarkoittaa, että nostetaan esille teko, joka ainakin paperilla oli kauhea ja josta sitten annettiin pieni tuomio, koska se sotii kansan moraalia vastaan. Huomiota haetaan paljon myös otsikoilla. Suomessa on hyvin ammattitaitoisia oikeustoimittajia, jotka tuntevat oikeusjärjestelmän ja osaavat kirjoittaa asioista oikein, mutta toimituksissa he eivät päätä otsikoista. Siksi neutraaliakin artikkelia voidaan myydä raflaavalla otsikolla. Oikeusuutisia kirjoittaessa ongelmaksi nousee myös se, ettei oikeustoimittajia ole aina saatavilla. Suomessa onkin paljon toimittajia, jotka kirjoittajat yhden tai muutamia oikeusuutisia vuodessa, mikä johtaa siihen, että helposti noukitaan esiin se piirre, joka vaikuttaa kaikkein sensaatiomaisimmalta. Ja myös siihen tarpeeseen mediatuomarit Petran mukaan vastaavat. Jotta nämä toimittajat, jotka eivät ymmärrä jotain asiaa, mutta haluavat kuitenkin kirjoittaa oikein, voivat matalalla kynnyksellä soittaa ja kysyä. Mediatuomarimme kertoo oman kokemuksensa olevan se, että kaikki toimittajat kyllä haluavat kirjoittaa oikein, mutta oikeusasioita on helppo ymmärtää väärin: kieli on vaikeaa, rikosnimikkeet eroavat arkikielestä jne. Sanavalinnat eivät ole aina lainsäädäntötyössä olleet kovin onnistuneita, ei olla ajateltu ehkä miltä ne kuulostavat maallikon korviin, hän jatkaa.

’’Maalittaminen ja tuomarien nostaminen sosiaalisessa mediassa tikun nokkaan valheellisin väittein on valitettavasti lisääntynyt paljon.’’

Mediatuomarin virka näkyy myös Petran henkilökohtaisessa elämässä. Petra kertoo kiinnostuksen tuomarin työtä kohtaan kasvaneen ja sosiaalisen median kautta hänkin on tietyllä tapaa helpommin saavutettavissa. Se on johtanut myös siihen, että maalittaminen ja tuomarien nostaminen sosiaalisessa mediassa tikun nokkaan valheellisin väittein on valitettavasti lisääntynyt paljon. ”Siinä tarvitaan paksua nahkaa.” hän toteaa. Tällainen kehitys on oikeusperiaatteiden kannalta myös huolestuttavaa, sillä jos esimerkiksi tuomaria kohtaan kohdistuu kunnialoukkaus, hän on jäävi käsittelemään kunnialoukkauksen tehneen henkilön oikeustapauksia. Ihmisten on siis halutessaan mahdollista pelata joku tietty tuomari pois oman tapauksen käsittelystä. Riittää, että ärsyttää tätä tiettyä tuomaria sosiaalisessa mediassa kunnes hän tekee kunnialoukkaussyytteen. ”Tai jos ei tee, niin saa sitten kestää aika paljon sontaa.” hän lisää.

Työrauha tuomarien työssä on siis aivan erilaista kuin aikaisemmin, sitä on vähemmän, eikä vain julkisuuteen nousseista tapauksista, vaan ihan kaikenlaisissa tapauksissa. Pahimmassa tapauksessa Petra kertoo, kuinka jotkut saattavat kiusata tuomaria systemaattisesti vuosien ajan. Ratkaisuna hän näkee sen, että oikeusministeriö ottaisi kopin tästä maalittamiskeskustelusta ja miettisi siihen jotain lainsäädännöllisiä muutoksia. Hyvä ratkaisu saattaisi olla se, ettei tällaista väärin keinoin oikeiden hoitoon vaikuttamista nähtäisi vain yksittäiseen tuomariin kohdistuvana rikoksena, vaan tuomioistuimeen tai oikeusvaltioon kohdistuvana rikoksena. Petraa itseään on eniten yllättänyt se, miten vähän ei-juristit tietävät meidän oikeusjärjestelmästä. Se tieto on paljolti amerikkalaisten TV-sarjojen varassa ja myös todella korkeasti koulutetuille toimittajille tulee jotkut perusasiat isona yllätyksenä.

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ’’ Mediatuomari – oikeutta selkokielellä’’ pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä.