Ura ja identiteetti

Kirjoittaja

Paragraaffi

Kumppanit29.6.2020

Ura on mielenkiintoinen asia. Se on merkittävä osa ihmisten elämää ja onkin varsin luonnollista, että meillä on tapana myös määritellä itseämme uramme kautta. Tämä näkyy erityisesti asiantuntijatyössä ja siinä, että työn mielekkyys koetaan erityisen tärkeänä. Samalla herää kysymys siitä, mitä työn mielekkyys oikeastaan on, ja miten se syntyy. 

Työn luonne on muuttunut ajan saatossa tapahtuneen yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Enää töihin ei mennä vain hakemaan leipää pöytään, vaan töissä halutaan viihtyä, oppia, kasvaa ja solmia ihmissuhteita. Työltä halutaan merkityksellisyyttä ja työkulttuurilta tasa-arvoisuutta. Tällainen työelämäkonteksti ei olekaan sama, jossa vanhemmat sukupolvet ovat työskennelleet. Vanhojen tottumusten ja uudenlaisten odotusten yhteensovittaminen voikin osoittautua hankalaksi. 

“Enää töihin ei mennä vain hakemaan leipää pöytään, vaan töissä halutaan viihtyä, oppia, kasvaa ja solmia ihmissuhteita.” 

Samalla, kun työn mielekkyys korostuu, annetaan yhä enemmän arvoa myös työn ulkopuoliselle elämälle. Aikaa ei haluta uhrata pelkästään työnteolle, vaan työn ja vapaa-ajan tasapainoinen yhteensovittaminen on noussut vahvasti esille työntekijöiden keskuudessa. Monet työnantajat ovat vastanneet tähän vaatimukseen joustavoittamalla työntekoa esimerkiksi mahdollistamalla etätyöskentelyn, sekä lisäämällä ylitöiden korvaamista. Ylityöt ovatkin tunnetusti olleet juridiikan alalla hieman epämääräinen kysymys – perinteinen lähestymistapa asianajotyössä on ollut se, että ylityöt tulee korvatuksi laskutuspalkkioina, mutta nykyään niitä on ryhdytty korvaamaan myös täysmääräisesti. Toisaalta työajan ja palkkausmallien joustavuus ei ole mustavalkoisesti pelkästään hyvä asia, sillä työelämän ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen vaatii työntekijöiltä huomattavasti laajempaa valmiutta itsensä johtamiseen ja oman työn suunnitteluun. 

Nuoruuden mielikuvat työelämästä vastaavat harvoin todellisuutta. Kun käsitys eri työtehtävien todellisesta luonteesta ajan kanssa avartuu, muovautuvat myös ihmisten omat käsitykset siitä, mitä he haluavat tehdä. Lukiossa, yliopistossa ja vielä työelämässäkin on täysin tavallista kyseenalaistaa omia valintojaan ja pohtia mitä elämältään oikeastaan kaipaa. Paragraaffin toimitusjohtaja Jarl-Johan Héde on tästä tyypillinen esimerkki. Aloittaessaan oikeustieteellisessä hän tuskaili paljon sen kanssa, että ala kiinnostaa, mutta asianajajan tehtävät eivät tunnu omilta, samalla kun kaikki muut juoksivat innoissaan harjoittelusta toiseen. Kestikin kauan, ennen kuin Héde hyväksyi sen, ettei sovi siihen ensisijaiseen muottiin, jota tarjottiin. Tässä prosessissa oleellista oli itsetuntemus. 

“Arvot ovat ikään kuin tienviittoja elämän eri risteyksissä, ohjaten oikeaan suuntaan, vaikka tarkka päämäärä ei olisikaan tiedossa.”

Kun urasta tulee identiteettikysymys, on relevanttia miettiä muutamia keskeisiä seikkoja – kuka on, mitä arvostaa ja minkälaisista lähtökohdista tulee. Näiden kysymysten kautta voi lähteä tavoittelemaan haluamaansa uraa ja tulevaisuutta. Oman arvomaailman hahmottaminen ja sanoittaminen auttavat tulemaan sinuiksi etenkin sen kanssa, ettei välttämättä itse tavoittele samoja asioita kuin ympärillä olevat ihmiset. Omien arvojen ymmärtäminen auttaakin tavoittelemaan nimenomaan sitä, mitä itse haluaa, eikä sitä mitä esimerkiksi perhe, ystävät tai yhteiskunta odottavat. Omien arvojen, vahvuuksien ja heikkouksien sekä muiden minuuteen liittyvien hähmäisten asioiden tunteminen edistää omaa tietoisuutta siitä, millä tavalla voi elämässään pyrkiä eteenpäin. Samalla on tärkeää muistaa, ettei kaikkea tarvitse koko ajan osata tunnistaa ja sanoittaa. Suunta on oikea, kun pyrkii elämään omien arvojensa mukaisesti.  

“Kun urasta tulee identiteettikysymys, on relevanttia tietää kuka on ja mitä arvostaa.”

Arvot ovat ikään kuin tienviittoja elämän eri risteyksissä, ohjaten oikeaan suuntaan, vaikka tarkka päämäärä ei olisikaan tiedossa. Omien arvojen seuraaminen tuokin tiettyä mielenrauhaa. Vaikkei aina ihan tarkkaan tiedä mihin päätyy tai missä on 10 vuoden päästä, voi luottaa siihen, että lopputulos itselle oikea, koska valinnat on tehty omia arvoja kuunnellen. Mikäli ei ole käyttänyt ollenkaan aikaa omien arvojen pohdintaan, ovat ne väistämättä hieman hukassa. Tämä ei tarkoita, etteikö arvopohjaa olisi olemassa, mutta jos niitä ei pysty sanoittamaan, eli tekemään itselle näkyväksi, on vaikea tehdä omiin arvoihin pohjautuvia tietoisia valintoja. Ja vaikka itselle merkitykselliset seikat vaikuttaisivatkin taustalla valintoihin, pystyy jokainen meistä tekemään enemmän arvovalintoja tiedostaessaan omat arvot.  

Meillä kaikilla on tarvittavia työkaluja omien arvojensa pohtimiseen. Jo pelkästään asioiden itsenäinen miettiminen auttaa, mutta apua sekä erilaisia työkaluja on myös saatavilla sitä kaipaaville. Internet onkin täynnä erilaisia sivustoja, joita voi hyödyntää omien arvojen löytämisessä ja määrittelyssä. YTHS tarjoaa opiskelijoille Headsted -verkkokoulutusta, jossa käsitellään arvoja ja itsensä tuntemista. Suomen Partiolaisten Value Based Leadership -koulutus keskittyy arvojohtamiseen ja omien arvojen tunnistamiseen sekä siihen, millä tavalla henkilön arvot ja käytösmallit vaikuttavat hänen valintoihinsa. On myös hyvä tiedostaa, että arvot elävät ja muuttuvat erilaisten vaikutteiden seurauksena, joten omien arvojen sanoittamista onkin hyvä jumpata aika ajoin uudestaan. 

Valintoihin vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten työnantajien tekemä työelämävaikuttaminen sekä työnantajamielikuvat. Juristiprofessiossa etenkin yksityisen sektorin asiantuntijapalveluiden työnantajamielikuvatyö on tänä päivänä varsin laaja-alaista. Isot asianajotoimistot ovat todennäköisesti ensimmäiset työnantajat, jotka uusi oikkari kohtaa ja mahdollisesti myös ne viimeiset ennen valmistumista. Tähän väliin jää kuitenkin iso kirjo muita juridiikan alan työnantajia, joita voisi tuoda paremmin esille. Opiskelijoiden olisikin hyödyllistä kuulla millaista työ on muualla, esimerkiksi julkisella puolella, jotta heille syntyisi monipuolisempi sekä realistisempi kuva juristin työstä ja eri uramahdollisuuksista.   

“Keskeinen työn mielekkyyttä luova tekijä on tehtävien monimuotoisuus.”  

Nuorten sitoutuminen työnantajiin puhututtaa säännöllisin väliajoin. Opintojen aikana on tavallista ja kannustettavaakin kokeilla erilaisia työpaikkoja ja tunnustella sitä, mikä sopisi itselle parhaiten. Työpaikkojen vaihtaminen on kuitenkin verrattain vilkasta myös valmistumisen jälkeen, mikä nähdään usein ongelmana – samaan hengenvetoon on todettava, että jossain tämä nähdään myös status quona. Milleniaaleja syytetään helposti siitä, etteivät he osaa sitoutua. Samalla huomiota on kuitenkin hyvä kohdistaa myös työnantajiin ja kysyä, miksi nuoret asiantuntijat eivät halua pysyä samassa työpaikassa pitkään. On oleellista miettiä sitä, millä tavalla voimme tehdä juridiikan alan työstä mielekkäämpää, varsinkin niissä paikoissa, joissa vaihtuvuus on suurempaa. Paragraaffin vuosien 2018 ja 2019 työelämätutkimuksissa kävi ilmi, että keskeinen työn mielekkyyttä luova tekijä on tehtävien monimuotoisuus, mikä ei välttämättä istu kovin hyvin tapaan, jolla töitä tehdään asianajoalalla. Asianajotoimiston asiakas hyötyy eniten siitä, että hän saa tietyn praktiikan asiantuntijan, joka on erikoistunut nimenomaan kyseiseen toimialaan – tähän kuvioon generalistit eivät istu kovin helposti. Lisäksi uudenlaisen ja muuttuvan työympäristön vaatimien työelämätaitojen, kuten itsensä johtamisen, ajanhallinnan ja tiimityötaitojen puute kuluttaa nuoria osaajia nopeasti loppuun. 

Suurelle vaihtuvuudelle on näin monia mahdollisia syitä, joista osa on työntekijän ja osa työnantajan vastuulla. Työpaikan vaihto voi esimerkiksi olla väistämätön seuraus siitä, ettei työntekijä tiedä mitä haluaa uraltaan. Toisaalta syynä voi olla se, ettei työnantaja pysty vastaamaan nuorten asiantuntijoiden odotuksiin siitä, mitä työltä halutaan. Vaikka työpaikan vaihtamisesta puhutaan usein negatiiviseen sävyyn, ei tätä kannata kuitenkaan pelätä. Erilaisia työpaikkoja on hyvä kokeilla, sillä mitä enemmän saa käytännön kokemusta erilaisista työpaikoista, sitä helpompi on päättää uudesta suunnasta. Ja kun itselle sopiva paikka lopulta löytyy, kannattaa siitä pitää kiinni. 

Artikkeli on tehty Juristipodin jakson ’’Ura ja identiteetti’’ pohjalta. Voit kuunnella koko jakson täällä.